Contaflex-sarja, hienoa Zeiss Ikon -tekniikkaa

Toisen maailmansodan jälkeen Saksan suurin kameratehdas Zeiss Ikon oli vaikeuksissa: suurin osa tuotantolaitoksista oli jäänyt Neuvostoliiton miehitysalueelle ja osa koneista viety Neuvostoliittoon. Dresdenin pommituksissa tehtaat olivat palaneet maan tasalle ja työntekijät olivat hajallaan ympäri miehitettyä Saksaa. Vähitellen tuotanto saatiin käyntiin, ensin vanhojen mallien jatkotuotannolla ja sitten uusilla malleilla.

Vuonna 1954 Photokina-messuilla, joilla muuten esiteltiin monia muitakin uraa luovia uutuuksia, Zeiss Ikon toi markkinoille kokonaan uuden kameramallin: Contaflexin. Se on yksisilmäinen 35 mm kamera, jossa on keskussuljin. Aikanaan lähikuvaus mittaetsinkameralla oli vaikeaa ja prismaetsimellä varustettu kamera oli harvinainen uutuus. Salamakuvaus ja erityisesti elektronisalamat alkoivat tulla käyttöön ja kamera, jossa oli täsmäys kaikille suljinajoille, tuli tarpeeseen. Ensimmäisessä Contaflexissa on 2,8/45 mm Tessar objektiivi. Tarkennus suoritetaan etulinssiä kiertämällä, mutta kuvanlaatu on erinomainen. Contaflex on Zeiss Ikon kameraksi harvinaisen yksinkertainen ja käyttökelpoinen. Siitä tulikin myyntimenestys ja Zeiss alkoi tuottaa sille erilaisia rinnakkaismalleja yhteensä 14 kpl. Tuotanto lopetettiin 1971.

Ensimmäiseen malliin lisättiin valotusmittari ja sen tyyppimerkinnäksi tuli Contaflex II. Etulinssitarkennus muutettiin koko 2,8/50 mm objektiivia siirtäväksi: syntyivät mallit III ja IV (valotusmittari). Niihin sai myös vaihdettavat objektiivilisäkkeet: Tessarin etulinssi vaihdettiin isokokoiseen laajakulma- tai telelisäkkeeseen. Halvemmat mallit varustettiin 2,8/45 mm Pantar objektiivilla ja Prontor Reflex objektiivilla.

Seuraavaksi tulivat mallit Rapid, Super, Super B ja Super BC joissa oli uusi 2,8/50 mm Tessar. Se on parempi kuin vanha 45 mm Tessar. Näissä malleissa oli lisäksi vaihtokasettijärjestelmä. Seuraavaksi tulivat mallit Alpha, Beta ja Prima, niiden Pantar 45mm objektiiveihin sai myös objektiivilisäkkeet ja niiden runkoihin sopivat myös samat vaihtokasetit kuin kalliimpiinkin. Contaflexista tuli viimeisten kokonainen järjestelmä: objektiivilisäkkeitä oli 35, 85 ja 115 mm ja 1:1 makrolinssi, 400 mm kiikaritele, suotimia ja lähilinssejä. Vaihtokasetit ja reprotelineet laajensivat kameran käyttöä. Kaikki Contaflexit ovat aikansa teknistä huippua, hienomekaanisia ihmeitä ja ne ovat periaatteessa edelleen täysin käyttökelpoisia kameroita. Vaikeaksi niiden käyttämisen tekee rakenteesta johtuva ongelma: teknisesti hieno Reflex Synchro-Compur suljin tahtoo pikeentyä ja sen huolto on tavattoman kallista, monet kameranhuoltajat kieltäytyvät uusimpien mallien huollosta. Työ vie aikaa 8 - 12 tuntia ja niistä olisi veloitettava jokaisesta. Ja kameraa olisi käytettävä, tai ainakin suljinta lauottava pari-kolme rullallista kuukaudessa, jotta voitelu toimisi!

Contaflexit ovat useimmiten hienossa kunnossa, niitä on harvoin käytetty niin, että maalit olisivat kuluneet tai kromatut pinnat naarmuuntuneet. Keräilyhintoja alentaa juuri sulkimen pikeentyminen, koska keräilykameran tulisi olla myös käyttökunnossa. Itse olen tosin sitä mieltä, että hienon Contaflexin hinta ei alene siksi, että suljin toimii hitaasti. Laite on edelleen täysin kunnostettavissa, jos on rahaa ja tarvetta. Mutta keräilyhinnat eivät ole suhteessa laitteen hienoon laatuun. Listataanpa hieman hintoja: Contaflex I ja II: 400 - 700 markkaa. Näissä tahtoo olla kulumia maaleissa yläkannen reunan alla. Ensimmäiset Contaflexit olivat todella käyttökameroita ja sen näkyy usein kameroissa. Seuraavat Tessar-versiot ovat hieman kalliimpia, mutta eivät paljon. Ne erottaa vanhemmista tarkennusrenkaasta: vanhoissa on piparkakkureuna, malleissa III ja IV tarkennusrengas on pyöreä ja uusimmissa tarkennus suoritetaan objektiivin takaosassa olevilla ulokkeilla ja kameroissa on viritysvipu. Contaflexit ovat kaikki samannäköisiä ja suurin ero on rungon pituudessa: uudemmat ovat pidempiä vaihtokasettia varten. Ja vaikka uusimmat mallit ovat paljon harvinaisempia; niiden hinta oli aikanaan kolmisen kertaa japanilaisia kilpailijoitaan korkeampi, ei niidenkään keräilyhinta ole paljon yli tuhannen markan. Niitä vain on varsin vähän liikkeellä. Ja ihan periaatteesta kaikki Pantar-mallit ovat Tessar-malleja halvempia. Lisävälineistäkään ei paljoa tarvitse maksaa: 35 mm ja 85 mm lisäkkeet maksavat 300-400 mk kappale. Harvinaisempia ovat 115 mm ja 400 mm kiikaritele ja niistä joutuu maksamaan jotain 500-800 mk. Harvinaisin on 1:1 etulinssi, siitä, kromikehyksessä olevasta kolmen linssin akromaatista, saa maksaa jopa 1000 mk! Lisävälineistä on tehty monia, hieman eroavia malleja. Vaihtokasetit, jotka saattavat vuotaa valoa ja ovat hitaita ja monimutkaisia vaihtaa ja käyttää, maksavat 200-300 mk paikkeilla. Zeiss Ikonin tapaan myös suotimet ja muut etulinssit ovat hienoja ja nykyään halpoja, satasella pitäisi saada ainakin kaksi linssiä. Zeiss tuotti melkoisen määrän painotuotteita Contaflexista, kolme kirjaa ja monia oppaita ja käyttöneuvontavihkosia. Ne saattavat muiden painotuotteiden tapaan olla kalliimpia kuin laitteet joista ne kertovat.

Contaflex on hieno ja kaunis laitesarja ja siitä saa kohtuullisella hinnalla, mutta kovalla etsimisellä, todella näyttävän kokoelman.