Exakta: ensimmäinen oikea kinofilmipeilikamera

Ihagee, tulee sanoista Industrie- und Handelsgesellschaft, -tehtaan perusti hollantilainen Johan Steenbergen 1911 optis-hienomekaaniseksi yritykseksi Dresdeniin, joka oli silloin Saksan hienomekaanisen ja optisen teollisuuden keskus. Tehdas valmisti ensin erilaisia laatikkokameroita ja halpoja pahvisia rullafilmikameroita.

Suuren osuuden tehtaan tuotannosta vei kokoon taittuvien Ultrix rullafilmikameroiden sarja. Niitä tehtiin valtava määrä toisistaan vain hieman poikkeavia malleja. Esimerkiksi tehtaan vuoden 1931/32 luettelossa niitä 732 tilattavaa mallia! Näitä Ultrixeja ja muutakin Ihagee-tehtaan tuotantoa toi maahan SVO, Suomen Valokuvaajien Osakeyhtiö, jonka omistivat valokuvaajat. Harrastaja, joka osti kameransa valokuvaamosta, osti todennäköisesti juuri Ultrixin, ja yleisimmin halvimmasta päästä. Siksi näitä liikkuu erittäin runsaasti ja keräilyhinta on halpa, 5-20 euroa.

Uusimallinen rullafilmipeilikamera

Vasemmalta oikealle: Exakta VP malli B (1939). Kine-Exakta suorakaideluupilla (1938). Exakta Varex IIb Travemat CdS -mittaprismalla. Exakta 66 (1954).

Ihagee alkoi valmistaa yksisilmäistä peiliheijastuskameraa Exaktaa 1933. Kameraa oli kehitelty v. 31-33. Sillä otettiin 8 kpl 6,5x4cm kuvaa 127-rullalle. VP-Exaktaa (VP tulee sanoista Vest Pocket, USA:ssa käytetty nimitys 127-rullasta) on monia alamalleja ja sitä valmistettiin sodan alkuun asti. Jo VP-Exaktassa oli paljon ominaisuuksia, joita ei saatu moniin kameroihin vielä 60-luvullakaan. Aikanaan se oli kehityksen huippua: kangasverhosuljin 1/25-1000, ajat B ja T, yhdistetty filminsiirto- ja viritysvipu, salamasynkronointi, itselaukaisin, kuiluetsin ja laaja objektiivi- ja lisävälinevalikoima. VP-Exakta oli suosittu kamera ennen sotaa, mutta sodan jälkeen sitä ei enää valmistettu, koska tehdas vaurioitui pahoin Dresdenin pommituksissa 13. helmikuuta 1945, jolloin myös tehtaan arkistot tuhoutuivat.

Ihagee toi markkinoille 1936 35 mm kinofilmiä käyttävän Kine-Exaktan. Siinä oli paljon samoja ominaisuuksia kuin VP-Exaktassa: kolmiomainen muoto, laaja valotusaikavalikoima alusta alkaen 12 s - 1/1000 s. Etsimenä oli kiinteä kuiluetsin, jossa ensimmäisissä tuotantomalleissa oli pyöreä tarkennusluuppi, joka myöhemmissä malleissa muuttui suorakaiteen muotoiseksi.

Tärkeä uutuus oli kameraan valmiiksi rakennettu salamasynkronointi ja se että kameran objektiivi vaihdettiin bajonetilla. Exaktasta tuli suosittu: ensimmäistä mallia valmistettiin 1400 ja suorakaideokulaarimallia 72 000. Valmistus väheni sodan vuoksi jolloin tehdas tuotti enemmän armeijan tilaamia tuotteita. Sodan jälkeen tuotanto alkoi laajemmin vasta v. 48 ja aluksi tuotettiin Kine-Exaktaa edelleen nimellä Exakta II.

Exakta Varex

Exakta Varex IIa
Kiinteä kuiluetsin oli jäänyt kilpailussa jälkeen: 1948 oli esitelty pentaprismaa käyttävä Contax-S ja muitakin kilpailijoita oli tullut. Ihagee vastasi haasteeseen v. 1950 tuottamalla mallin Exakta Varex. Siinä oli ensimmäistä kertaa etsimen vaihtomahdollisuus kuiluetsimestä pentaprismaan, ja molempiin saattoi vaihtaa tähyslasin. Takakansi oli saranoitu v. 1951 alkaen, joten filminvaihto oli nopeampaa kuin irtokansilla varustetuissa kilpailijoissa. Varex malleja valmistettiinkin sitten eri muunnelmia; sulkimen ja itselaukaisimen aikarytmit, laskimen tyypit ja nimikyltit vaihtelevat, salamasynroninointi monipuolistuu, vipujen muotoja muutellaan. Mutta periaatteessa samaa kameraa tehtiin v. 1967 saakka, jolloin markkinoille tuli ensimmäinen Exakta jossa oli itsestään palautuva peili: Exakta VX 1000. Exakta jäi silti ominaisuuksiltaan jälkeen; japanilaiset olivat alkaneet tuottaa täydellä aukolla läpimittaavia SLR-kameroita.

Exakta Varex IIb vuodelta 1963. Objektiivi: Domiplan 2,0/50 mm. Etsimenä Travemat-valotusmittariprisma. Exaktan nimen käyttöoikeus oli siirtynyt pois DDR:stä, koska tehtaan ja sen tavaramerkit omisti edelleen hollantilainen Steenbergenin perhe. Ihagee-tehdas oli yhdistetty 1960 – luvulla Pentacon-tehtaaseen, joka tuotti vielä mallin Exakta RTL 1000, jossa oli Exakta-bajonetti ja muutama pitkä valotusaika. Se ei enää kyennyt kilpailemaan japanilaisten kameroiden kanssa. Siitä tehtiin myöhemmin Practica VLC:n perusrunko. Tilannetta ei parantanut enää Steenbergenien Länsi-Saksassa tuottama Exakta Real eikä Exakta-nimellä tuotetut japanilaiskameratkaan. Saksojen yhdistyttyä Exakta-nimi palasi käyttöön, sillä myytiin erilaisia halpoja kompaktikameroita ja kiikareitakin. Ne eivät kuitenkaan ole keräilyllisesti kovin kiinnostavia.

Exakta Varex vuodelta 1951. Objektiivi: Biotar 2,0/50 mm. Vacublitz-salamalaite kytkeytyy suoraan runkoon.

Exa-sarja

Vas. Exa 500 vuodelta 1967. Objektiivi: Pancolar 2,0/50 mm. Oik. Exa vuodelta 1958. Objektiivi: Tessar 2,8/50 mm

Ihagee-tehdas tuotti v. 1952 alkaen Exaktaa paljon halvempia Exa-kameroita. Ne ovat, yhteistä bajonettia lukuun ottamatta, konstruktioiltaan aivan eri laitteita. Tarkoituksena oli tarjota Exaktan omistajille toinen runko tai edullista järjestelmäkameraa havitteleville kamera johon sopivat melkein kaikki Exaktan objektiivit. Exoja on kahta päätyyppiä: pystysuoraan liikkuvalla kangasverhosulkimella ja peltisellä läppäsulkimella varustettu. Joihinkin Exoihin saattoi vaihtaa etsimen ja tähyslasin ja muutamia malleja Pentacon tuotti 1970- ja -80 -luvuilla myös 42 mm kierrekiinnityksellä. Exoja oli paljon käytössä kopiointi- ja mikroskooppikuvauksessa, missä ei tarvita monipuolisia ominaisuuksia.

Exakta 66

Exakta VP 66 vuodelta 1954. Objektiivi: Tessar 2,8/80 mm

Ennen sotaa Ihagee valmisti myös 6x6 Exaktaa, joka oli samanmallinen kuin muutkin tehtaan peilikamerat. Se on nykyisin varsin harvinainen ja kallis. Vuonna 1954 tehtiin uusi, pystymallinen Exakta 66, se oli toiminnaltaan monimutkainen ja on Euroopassa harvinainen koska enin osa myytiin USA:han. Nimellä Exakta 66 on 1990-luvulla tuotettu Praktisix – kameraan perustuvaa 6x6 peilikameraa, johon objektiivit valmisti Schneider.

Exakta-objektiivit

Exaktaan on saatavissa ERITTÄIN laaja objektiivivalikoima, joka kilpailee 42 mm kierreobjektiivien määrän kanssa. Jo ensimmäisiin Kine-Exaktoihin oli saatavana parikymmentä eri valmistajien objektiivia tehtaan valikoimana ja sodan jälkeen melkein kaikki tehtaat Euroopassa ja muuallakin valmistivat Exakta-bajonetilla varustettuja objektiiveja. Olisi luultavasti helpompi luetella ne valmistajat, jotka eivät ole Exakta-linssejä tuottaneet. Alun alkaen Exaktoihin sai Zeiss- ja Schneider-huippuobjektiiveja ja moni hankki Exaktan juuri niiden vuoksi. Exaktaan sai ensimmäisenä v. 1961 20 mm Flektogon retrofocus-objektiivin, joita aikanaan soviteltiin moneen kameraan, jopa Leicoihin. Valuuttasyistä Exaktan ja muutkin DDR-objektiivit olivat Suomessa edullisia.

Exaktan objektiiveihin kehitettiin jo 1950-luvulla automaattihimmennin, joka toimii ulkopuolisella painikkeella joka samalla toimii kameran laukaisimena.

Exakta kuvauskäytössä

Jo VP-Exakta oli ollut luonnon- ja tieteellisten kuvaajien suosiossa. Se oli ensimmäinen kamera, jolla oli helppo kuvata pitkillä polttoväleillä käsivaralta ( VP:hen sai 36 cm objektiivin), sekä liittää kamera mikroskooppeihin ja muihin tutkimusvälineisiin.

Exakta Varex, erityisesti vaihdettavilla etsimillä varustettu, oli kaikkien tutkimustyötä tekevien erikoiskamera. Siihen sai suoraan tehtaan valikoimasta silmän, hampaiston, suolen, mahalaukun ym. kuvaamiseen valmistetut välineet, jotka olivat lisäksi jo DDR:n tiedemiesten käytössä kokeilemia.

Lähikuvaus oli Exaktan ominta aluetta, reprokuvaus ja tarkentaminen erilaisilla tähyslaseilla (ainakin 24 erilaista tuotettiin) sujuu. Exaktan heikko puoli oli TTL-valonmittauksen puute, siihen sai 1960-luvulla prismavalotusmittareita, mutta ne olivat hitaita käyttää, ja osittain siksi japanilaiset pääsivät kilpailussa voiton puolelle. Nikon F Photomic-etsimellä, Nikkormat FT ja Asahi Pentax Spotmatic veivät Exaktan käyttäjät.

Exaktat ja niiden keräily Suomessa

Exakta on erittäin kerätty kamera koko maailmassa. Siinä on monia ominaisuuksia jotka tekivät siitä aikaansa edellä olleen kameran ja sellainen kiinnostaa monia kerääjiä. Maailmalla on useita Exaktan keräilyyn erikoistuneita yhdistyksiä, joista jotkut julkaisevat säännöllisesti tiedotteita ja Internet-sivuilla omia havaintojaan. Muutama Suomen Valokuvahistoriallisen Yhdistyksen jäsen on liittynyt Isossa Britanniassa toimivaan Exakta Circle -yhdistykseen.

Suomessa on jonkin verran sotaa edeltäneitä malleja, muttei kovin monta kappaletta. Sen sijaan kaikkia sodanjälkeisiä, paitsi Exakta 66 -kameroita, Suomessa on runsaasti ja hinnat ovat varsin edullisia maailmanmarkkinahintoihin verrattuna. Sodan jälkeen Exaktaa toi maahan Helios, jolla oli hyvät suhteet miehitettyyn Saksaan, josta sitten tuli DDR. Lisäksi tuonti- ja vientisuhteet Suomen, NL:n ja Itä-Saksan välillä olivat monimutkaiset mutta toimivat. Vaikka Exakta heti sodan jälkeen oli varsin kallis siitä tuli vähitellen erittäin edullinen, mutta kehityksessä jälkeen jäänyt kamera. Exaktan eri malleja liikkuu melko paljon, mutta lisävälineitä ja vaihto-objektiiveja vähemmän. Exaktan keräämisessä kannattaa ottaa järki käteen ja olla valikoiva; kaikkia siihen valmistettuja objektiiveja ja lisävälineitä ei kerta kaikkiaan pysty keräämään, niitä on niin paljon.

Exaktan yhtenä ongelmana on suljin, sen verhojen materiaali saattaa kovettua ajan mittaan, ja kamerasta voi tulla käyttökelvoton. Uusia verhoja ei enää Suomessa ole, viimeinen verhopari Tannerin kamerahuollossa käytettiin v. 1990.

Exaktan keräilyhintoja

VP-Exakta, joka Suomessa on melko harvinainen maksaa 80 - 350 euroa tyypistä, kunnosta ja objektiivista riippuen. Molemmat 6x6-Exaktat ovat sitäkin harvinaisempia ja kalliimpia.

Kine-Exakta on yleisempi ja pyöreällä okulaarilla se maksaa 500 – 1500 euroa. Suorakaideokulaariset ovat vain 50 – 200 euroa. Hinnat riippuvat tietysti kameran kunnosta ja objektiivista. Suomessa näiden sotaa ennen tehtyjen hinnat ovat yleensä samaa luokkaa kuin Euroopassa.

Sodan jälkeisistä malleista Exakta Varex´n ja Exakta II hinta 2,8/Tessarilla on sulkimen kunnosta riippuen 50 - 170 euroa. Exa on aina halvempi, olihan se kansanmalli, Exasta maksua menee 25 - 80 euroa.

Objektiivit ja muut lisävälineet ovat sitten ihan oma lukunsa, japanilaisesta T2-yleissovitteisesta 135 mm linssistä maksaa keräilijä sen mitä viitsii, hinta voisi olla vaikka 2 euroa. Alkuperäiset laadukkaat eurooppalaiset objektiivit ovat kalliimpia, joku Angenieux 4,5/24 mm voi olla jo 170 euron paikkeilla, jos sellaisen löytää. Tieteellisistä ja muista erityisvälineistä maksetaan sitten erityishintoja.

Exakta-keräilyn aloittaminen on helppoa. Kameran eri malleja on runsaasti liikkeellä ja mikä tärkeintä, tietoa on saatavissa. Keräilyyn kuuluu hankkia kokoelmaan tietysti myös Exakta ja pienkamerakuvaus-kirja. Helios suomennutti myös suuren määrän erilaisia esitteitä ja käyttöohjeita. Lisäksi Exakta keräilijät maailmalla ovat erittäin kattavasti keränneet ja julkaisseet tietoa Ihagee tehtaan tuotannosta, jota voi hankkia ostamalla kirjoja, tai internetistä etsimällä.

Exakta kuuluu pioneeriasemansa vuoksi jokaisen yleiskamerakerääjän kokoelmaan ja muillekin 1950-luvun tuotteisiin kiinnostuneille se on antoisa tutustumiskohde. Se oli aikanaan monen valokuvauksen harrastajan unelma monipuolisuutensa vuoksi. Muotoilultaan ja ulkoasultaan se on aitoa 50-luvun tyyliä ja sopii esimerkiksi vaikkapa Borgward Isabellan tai Volvo P 444:n hattuhyllylle.

Erillinen tietolaatikko
Suomenkielinen Exakta ja pienkamerakuvaus on Werner Wurstin kirjoittama ja Vilho Setälän ansiokkaasti suomentama 35 mm -kuvausopas, joka esittelee Exaktan käyttöä perusteellisesti 454 sivulla. Antikvariaateissa kirja maksaa 15 – 30 euroa. Kirja oli aikanaan suosittu, se oli 1970-luvulle saakka perusteellisin kinokameraopas.

Laajin ulkomainen Exakta-hakuteos on Clement Aguila & Michel Rouah: Exakta cameras 1933-1978. (Hove Books, 1987). Uusintapainoksia on saatavissa.