Hasselblad: Historiaa legendasta

Victor Hasselblad oli jo kolmikymmenluvulla huomannut, etteivät ajan parhaimmatkaan käsikamerat, esim. Graflex, Leica ja Rolleiflex, vastanneet hänen näkemystään korkealuokkaisesta yleiskamerasta.

Sodan puhjettua Hasselblad suunnitteli Flygvapnetille ilmakuvauskameroita, kaiketi Luftwaffen käyttämän ja Berliiniläisen Fritz Volkin valmistaman HK 12,5 cm f:2/7 cm x 9 cm -ilmakuvakameran pohjalta. Näitä erilaisia, myös maavoimille suunniteltuja sotilaskoneita valmistui yhteensä useita satoja. Kameroista jokunen päätyi meidänkin sotaponnistelujemme tueksi. Jo näissä Ross Ab:n nimellä valmistetuissa kameroissa oli nähtävissä monia myöhempien Hasselblad-kameroiden piirteitä. Ross Ab valmisti myös kinodiaheittimiä, kuulapäitä, kellon koneistoja ja hammaspyöriä mm. Saabille. Ajatus korkealuokkaisesta yleiskamerasta hautui, ja sodan jälkeen oli aika ryhtyä toimiin.

Sensaatio - 1600F

Vuonna 1948 esitelty Hasselblad 1600F sai lyhimmästä suljinajastaan ja suljintyypistään (focal plane shutter) lainatun nimensä vasta seuraavan mallin 1000F myötä. Siihen saakka kamera oli nimeltään vain Hasselblad, ensimmäisissä prototyypeissä ja malleissa näkyy vielä Rossex-nimi.

Uusi kamera oli mullistava. Kamera oli ulkonäöltään nyky-Hasselbladien kaltainen ja käytti samaa 120-rullafilmiä. Negatiivikoko 6 cm * 6 cm oli optimaalinen hyödyntäessään hienojen objektiivien koko piirtoympyrän ja eliminoidessaan tarpeen kääntää kamera pystykuvia varten. Näin myös jokaisessa kuvassa on pieni rajausvara esim. auttavaan perspektiivinhallintaan. Uudessa Hasselblad-kamerassa oli vaihdettava filmikasetti, etsin sekä objektiivit. Se oli oikea peilijärjestelmäkamera nopealla metalliverhosulkimella ja kirkkaalla fresnell-linssillä varustetulla tähyslasilla. Mitään vastaavaa ei ennen oltu nähty.

Sixten Sasonin (Andersson) uniikki ja funktionaalinen 1600F:n muotoilu on kestänyt aikaa hyvin. Ruotsin eturivin muotoilijana Sason teki töitä Hasselbladin lisäksi mm. ASJ:lle, Electroluxille, Husqvarnalle ja Saabille. Mm. Saabien 92, 95 ja 99 muodot ovat Sasonin luomia, jotkut ovatkin nähneet Hasselbladissa Saab 92:n muotoja.

1600F:n konsepti ja puumallit valmistuivat vuosina 1945 ja 1946. Mekaniikkasuunnittelua varten Victor Hasselblad järjesti työntekijöilleen suunnittelukilpailun, jonka voitti hienomekaanikoista ja kellosepistä koostuva ryhmä. Palkintona oli vuoden palkkaa vastaava summa rahaa.

Hasselblad-kamera koostuu Leican tavoin peili-, filminsiirto- ja suljinkoneistot sisältävästä rungosta, sekä edelliset peittävästä kuoresta. Nämä tarkoin yhteen sovitetut runko- ja kuoriosat ovat molemmat valukappaleita.

Ison ja aran 0,016 mm:n RST-kalvosta valmistetun metalliverhosulkimen lyhin aika on peräti 1/1600 s, pisin 1 s ja lyhin salamasynkroniaika 1/25. Objektiivin ja rungon välillä ei ole mitään tiedonsiirto- tms. yhteyttä, himmentimet ovat käsikäyttöisiä esivalintahimmentimiä. Kasetin ja rungon välillä on nykyisen tapainen viritystilan ja valonsuojapellin aseman välittävä yhteys.

Peilistä tuli palautuva vasta 2000-verhosuljinmallien esittelyn myötä. Tällöin kuitenkin menetettiin ergonomiassa, peilin asentohan kertoo aina kameran viritystilan ja estää virittämättömän kameran epäonnistuvat laukaisuyritykset.

Ensimmäiset toimivat 1600F-esikamerat valmistettiin vuosien 1946 ja 1947 vaihteessa. Kamerat poikkesivat vielä melkoisesti tulevista tuotantomalleista, mm. lyhin suljinaika oli 1/2000 s ja objektiivi oli Zeiss Jenan valmistama. Ensimmäiset tuotantomallista vain toissijaisissa yksityiskohdissa eroavat kaksi prototyyppiä, Provkamera 1 ja 2, rakennettiin v. 1948 ja ne vakuutettiin USD 50 000:n arvosta. Tuotantokameroiden Kodak-objektiivit olivat luonnollinen valinta, Kodak oli ollut jo vuosikymmeniä Hasselbladin perheen yritysten tärkeä kauppakumppani ja Victor Hasselbladin aiempi työnantaja Rochesterissa.

Hasselblad 1600F esiteltiin yleisölle lokakuussa 1948 aiotulla päämarkkina-alueella Yhdysvalloissa, New Yorkissa. Kameran huippulaatu ja innovatiiviset aikaansa edellä olevat ratkaisut saivat runsaasti myönteistä julkisuutta. Kameran hinnaksi normaaliobjektiivilla ja kasetilla ilmoitettiin USD 570,-.

Sarjatuotanto käynnistyi verkkaisesti, esim. v. 1949 valmistettiin vain 50 kameraa ja 1950 220 kpl. Kahden ensimmäisen vuoden tuotannosta 82 % meni Yhdysvaltoihin, yksi kone Brasiliaan ja loput jäivät Ruotsiin. Tuotannon alussa huolia aiheuttivat erityisesti suljin ja filminsiirto. Tämä ei ollut täysin odottamatonta, siksi vaativa täysin uuden ja hyvin hienon kameran rakenne oli. Ensimmäisten kameroiden koneistojen sanotaankin muistuttaneen rakenteeltaan enemmän kelloa kuin ammattikameraa. Myös monet osat sovitettiin kuhunkin koneeseen erikseen, tuotantoa varten ei oltu pystytty laatimaan toimivaa toleranssijärjestelmää. Kelloseppien syntejä? Nämä ensimmäiset koneet ("1600F series one") ovatkin hyvin vaativia korjata.

Lokakuusta 1950 lähtien valmistettiin useita muutoksia läpikäynyttä mallia ("1600F series two"). Näissä kameroissa siirryttiin myös vuosiluvun kaksikirjaimisena koodina sisältävään valmistusnumeroon. Koodi avataan kirjoittamalla kirjaimet VHPICTURES ja numerot 1234567890 allekkain ja lukemalla vastaava vuosiluku, esim. CI tarkoittaa valmistusvuotta 1954. Näiden jo paljon ensituotannon koneita luotettavimpien kameroiden tuotanto jäi n. 3 000:een koneeseen. Uusi ja vielä suppea järjestelmä koostui parhaimmillaan n. 20:sta osasta.

Kameran, kasetin ja normaaliobjektiivin listahinta Yhdysvalloissa v. 1951 oli USD 548,-. Samaan aikaan esim. Rolleiflex 2,8 A maksoi USD 325,-.

Parannuksia - 1000F

Ulkoisesti 1000F on helppo erottaa 1600F:stä. 1000F:ssä lyhin suljinaika on 1/1000 s, objektiivin ja etsimen välisen otsapinnan laatassa on tyyppinumero 1000F, joka on kaiverrettu myös lisävarusteluistiin.

Ensimmäiset 1000F:t valmistettiin loppuvuodesta 1953 ja toimitettiin asiakkaille alkuvuonna 1954. 1600F ja 1000F olivat vähän aikaa tarjolla limittäin vanhemman mallin maksaessa USD 499,- ja uudemman USD 399,-.

Nopeimman suljinajan poisjättämisellä pyrittiin parantamaan konstruktion luotettavuutta, mutta lisäksi aika oli osoittautunut jossain määrin tarpeettomaksi huomioiden ajankohdan filmien herkkyys ja järjestelmän objektiivien valovoima.

Pääsääntöisesti uuden mantereen markkinoille toimitetut koneet v. 1954 saakka varustettiin Kodakin objektiivein, muut Zeissin. Osa valistuneista kuluttajista Yhdysvalloissakin halusi koneensa nimenomaan Zeissin objektiivein. Kodakin objektiivit liitettiin kameroihin yleensä vasta Yhdysvalloissa, niitä ei ollut tarvis sovitus- tms. syistä käyttää Göteborgin tehtaan kautta.

Viimeiset 1000F:t toimitettiin tehtaalta marraskuussa 1957, jolloin järjestelmään kuului jo n. 40 osaa. Kuitenkin vielä v. 1968 koottiin asiakkaan tilauksesta yksi 1000F (TR24217), jota tilaaja ei lunastanutkaan ja kone myytiin lopuksi tehtaan omalle väelle.

1000F osoittautui hyväksi sekä luotettavaksi, vaikka säännöllistä ylläpitoa vaativaksi työkaluksi ja se sinetöi Hasselbladin aseman maailman hienoimpien kameroiden valmistajien joukossa.

Kodak-objektiivit

Kodakin Ektar-objektiivien ulkokuori on himmeää anodisoitua alumiinia ja linssit on pinnoitettuja. Pinnoitteen tunnuksena on objektiivin tyyppirenkaassa ympäröity L-kirjain ("luminized"). Objektiivien valmistusnumeroon sisältyvän valmistusvuoden saa avattua käyttämällä koodiavaimena kirjainjonoa "CAMEROSITY", esim. ET tarkoittaa valmistusvuotta -49. Kodakin objektiiveja toimitettiin Hasselbladille n. 5 400 kpl, joista n. 3 600 kpl 80 mm:n ja 1 800 kpl 135 mm:n polttovälillä. Eurooppaan toimitetut mallit olivat yl. metriasteikkoisia, Iso-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin toimitetut jaloin.

Kodakin normaaliobjektiivi oli "Tessar-rakenteinen" 80 mm:n f:2,8 Ektar. Näiden objektiivien linssit säteilivät monien muiden aikalaistensa tavoin ja ovat saaneet ajan saatossa kellertävän värin. Objektiivin hinta erikseen ostettuna oli n. USD 189,-. 135 mm:n f:3,5 Ektar oli toinen 1600F:ään tarjolla ollut objektiivi. Sekin säteili, vaikka vähemmän. 135 mm:n objektiivin listahinta v. 1953 oli USD 285,-.

Kodak suunnitteli myös 55 mm:n f:6,3 Widefield Ektarin ja 254 mm:n f:5,6 Ektarin. Peilikammioon työntyvä laajakulmaobjektiivi olisi vaatinut peilin lukitsemisen ylös ja erillisen etsimen käytön. 1600F:ssä tai 1000F:ssä ei kuitenkaan ollut peilin nostomahdollisuutta eikä objektiivin etsimiä tiedetä valmistetun. Näitä objektiiveja valmistettiin vain joitakin yksittäisiä kappaleita.

Zeiss-objektiivit

Zeissin aloitettua objektiivitoimitukset Hasselbladille v. 1952 Hasselbladin kameroista kasvoi todellinen järjestelmä. Kaikissa Zeissin objektiiveissa oli luonnollisesti T-Belag -pinnoite. Zeissin Tessar 80 mm f:2,8 -normaaliobjektiivin listahinta oli USD 170,50/DM 300,-. Tessar oli Zeissin objektiiveista ainoa kirkkaaksi anodisoitu, muut toimitettiin mustin alumiinikuorin. Tessareita valmistettiin v. 1957 saakka yhteensä yli 10 000 kpl.

Valovoimaisia 250 mm:n f:4 Sonnareita valmistettiin vuodesta 1951, objektiivin korvasi v. 1954 Sonnar 250 mm f:5,6. Objektiiveista ensimmäinen maksoi USD 480,-/DM 700,- (1953/1951) ja jäljempi USD 300,-/DM 500,- (1953).

Edistyksellinen kuusilinssinen retrofokus-rakenteinen 60 mm:n f:5,6 Distagon-laajakulma salli normaalin peilitähtäimen käytön. Se oli järjestelmän ensimmäinen laajakulma ja ensimmäinen kinofilmikameraa suurempaan peilikameraan valmistettu laajakulma. Objektiivia valmistettiin n. 1 400 kpl ja sitä oli saatavana v. 1954 alkaen hintaan USD 189,50/DM 799,-.

135 mm:n f:3,5 Sonnar tuli tarjolle v. 1954 ja valmistusmäärä nousi n. 1 500 kpl:een. Objektiivin hinta oli USD 279,50/DM 330,-. Ainoa F-mallien tähän päivään saakka tuotannossa säilynyt objektiivirakenne on nelilinssisen 250 mm f:5,6 Sonnarin. Tämä USD 299,50/DM 500,- hintainen objektiivi tuli tarjolle v. 1954.

Schneider-objektiivit

Myös Schneider toimitti Hasselbladille mahdollisena yhteistyökumppanina kaiketi kolme sarjaa objektiiveja. Sarjat koostuivat objektiiveista Xenar 75 mm f:3,5, Xenotar 105 mm f:2,5, Tele-Arton 180 mm f:5,5 ja Tele-Xenar 360 mm f:5,5. Yhteistyön alku sai kuitenkin vielä odottaa.

508 mm f:5,6 Dallmeyer

Lontoolaisen Cook and Perkinsin v. 1956 - 1957 valmistamaa 508 mm:n (20") teleä valmistettiin 113 kpl, mistä parikymmentä toimitettiin Ruotsin merivoimille valvontakamerasarjoissa. Objektiivi oli painava ja värähtelyherkkä. Kun vielä sen piirtoympyräkään ei ulottunut negatiivialan kulmiin asti on vaatimaton myynti ymmärrettävää. Objektiivin hinta oli USD 569,-.

Muut objektiivit

1600F- ja 1000F-mallien objektiivien yksinkertaisen kiinnityksen vuoksi on muiden valmistajien järjestelmän kanssa yhteensopivia objektiiveja ollut saatavana peräti n. 150 erilaista 50 mm:n laajakulmista aina 2 000 mm:n teleen.

Kasetit

F-mallien v. 1950 asti valmistetuissa "Type A"-kaseteissa (v. 1953 USD 87,-) valmistenumero on nelinumeroinen. Filminpitimessä ei ole valmistenumeroa, mutta ne ovat kuitenkin nykykasettien tavoin kuoriensa kanssa sovitettuja pareja. Vuoteen 1954 asti valmistetuissa "Type B"-kaseteissa valmistenumero on nykyisen kaltainen ja työstetty myös filminpitimeen. Nämä "A- ja B-kasetit" toimivat vain 1600F-, 1000F-, SWA- ja SW-kameroissa.

V. 1955 esitellyt C-, kuten kaikki myöhemmätkin kasetit sopivat kaikkiin Hasselblad-kameroihin. C-kasetin tuntee nykyiselle paikalle lähemmäs filmitasoa siirtyneestä kuvalaskurin ikkunasta. 16:n kuvan kasetti tuotiin markkinoille v. 1956.

Kaikki nämä esikasetit vaativat filmiä ladatessa ensimmäisen ruudun paikan arvioimisen tirkistysikkunasta ja kuvalaskurin manuaalisen nollauksen.

Salamakamera - 500C

Mullistava Synchro Compur -keskussuljinobjektiiveilla varustettu Hasselblad 500C tuli markkinoille syksyllä 1957. Nimeämisessä jatkettiin lyhimmän suljinajan ja suljintyypin (Compur) sisältävää linjaa. Esittelynsä aikaan 500C maksoi USD 479,-/DM 1 998,-, 1000F USD 379,- ja esim. Rolleiflex 2,8 E USD 332,-.

Uusi suljin mahdollisti mm. kaikkien aikojen salamasynkronin sekä automaattihimmentimen toteuttamisen. Järjestelmään kehitettiin myös paljon uusia lisävälineitä, mm. prismaetsin ja optio motorisoidulle filminsiirrolle. Lisäksi järjestelmän luotettavuutta saatiin edelleen oleellisesti parannettua ja huollontarvetta vähennettyä.

Keskussuljinpeilikameran n. 100 ms:n laukaisukiertoa voitaisiin kuvata seuraavasti:

viritetyn kameran alhaalla oleva peili välittää etsinkuvan tähyslasille, himmennin on täysin auki ja apusuljin kiinni
laukaistaessa objektiivin keskussuljin sulkeutuu, himmennin sulkeutuu osittain ja peili nousee ylös
apusuljin alkaa avautua n. 50 ms laukaisun jälkeen, samaan aikaan objektiivi himmenee lopullisesti kuvausaukolle
suljin aukeaa ja sulkeutuu valitun ajan mukaan
apusuljin sulkeutuu kierron lopuksi nostettaessa sormi laukaisijalta

Ensimmäisissä koneissa (v. 1957 - 1962) oli optio ohjekirjoissa aina v. 1961 saakka esiintyneelle filminsiirtomoottorille, joka ei kuitenkaan koskaan päässyt tuotantoon asti. Kameran etuseinän oikealla sivulla on kaksi moottorin kiinnityskoloa. Samoissa koneissa on lisäksi objektiiviaukossa n. klo 3.30:n kohdalla ylimääräinen n. 1 mm:n kohdistusnasta, joka mahdollistaa vain C-objektiivien käytön näissä varhaisissa (1957 - 1959) C-rungoissa. Käyttäjän kannalta ehkä tärkein muutos tapahtui v. 1960, jolloin F-malleista periytyvä etsin vaihtui vankempaan isommalla luupilla ja sen isommalla koko kuilun peittävällä kiinnityslevyllä varustettuun kuiluun.

Objektiivin irrottamisen ja kiinnittämisen saa tehdä vain kameran ja objektiivin ollessa viritetty. Tarvittaessa irtonaisen objektiivin voi virittää akselistaan vaikka kolikolla, ja rungossa kiinni olevan lipsahdusta varoen ruuvimeisselillä kunhan on ensin työntänyt sormella apusulkimen auki. Varhaisten mallien objektiiviaukon ylimääräisen nastan tarkoitus olikin estää käyttäjän virheelliset toimet ja kameran jumiintuminen esim. virittämättömän objektiivin irrotusyrityksen yhteydessä.

Rungon viritystilan osoitin on hieno, mutta yleensä tarpeeton peilin asennon osoittaessa saman asian havainnollisemmin, paitsi jos peili on nostettu ennen laukaisua.

Nämä 500C-kamerat ovat täysin käytettäviä ja myös enimmäkseen edelleen ylläpidettäviä. Kuriositeettina mainittakoon että v. 1957 500C on ensimmäisiä digitaalikameroita, siihen sopii samat digiperät kuin esim. Arcbodyyn, Flexbodyyn, Superwideen tai 501CM:ään.

500C:n valmistusluvut olivat melkoisia, esim. jo toisena valmistusvuonna 1958 tehtiin 4 800 konetta ja viimeisenä valmistusvuonna 1970 peräti 9 700 kpl, yhteensä n. 77 000 kpl. Hinta Saksassa esittelyvuonna oli DM 1 998,-.

Hiontaa - 500C/M

500C/M (M = modified) esiteltiin v. 1970. Näkyvin muutos oli tähyslasien vaihtomahdollisuus ilman huoltokäyntiä vaativaa sovitustyötä. Muutoksen myötä varustevalikoimaan lisättiin luonnollisesti valikoima myös C-malleihin sopivia tähyslaseja. Kameroista ensimmäiset 15 000 kpl varustettiin vaihtuneesta tyyppinimestä huolimatta lisävarusteluistin 500C-merkinnällä.

Mustat rungot ja kasetit tulivat tarjolle v. 1972. Rungon salamasynkronipistoke poistettiin v. 1973 ja synkronikaapelin koukun reikä v. 1982. Kuiluetsin parani nykyisenkaltaiseksi v. 1984 ja v. 1985 filminsiirtokammesta tuli vakiovaruste aiemman nupin sijaan. Tähyslaseissa merkittävä parannus oli v. 1987 esitellyt Acute-Matte -tähyslasit.

500C/M:ää valmistus loppui 1994, jolloin sitä oli valmistettu yhteensä 240 000 kpl! Kamera maksoi v. 1970 USD 750,-/DM 2 300,- ja v. 1980 USD 2 460,-.

Hasselblad Classic oli pakettina myyty 500C/M, jonka filminsiirtokampi ei ollut irrotettavissa ja objektiivina oli "uusi-C" -Planar (v. 1991 DM 5 500,-), vrt. 501.

Työkaluja hääkuvaajalle? 503CX, -CXi ja -CW

Käsisalaman kanssa operointi helpottui merkittävästi v. 1989 esitellyn CX-mallin myötä, joka sisälsi salaman (=X) TTL-mittakennon oheistarpeineen. Nokkelaa järjestelmää syöttää salaman virtalähde, kamera ei tarvitse omaa paristoa. Mallissa parannettiin myös sisäisten heijastusten hallintaa uudella pinnoitteella. Hinta esittelyvuonna DM 5 000,-.

V. 1994 esitelty CXi (i = improved) mahdollisti maskien 6 cm * 4,5 cm ja 6 cm * 3 cm käytön. Myös laukaisunappi muuttui ja kamera sai pohjaan kumilistat.

Panoraamamaskin käyttö normaalilla filminsiirrolla tuhlaa filmiä, voisihan saman rajauksen tehdä koko kuva-alan valotuksestakin. Rullalle pitäisi mahtua ainakin pienen harjoittelun myötä 23 kuvaa seuraavasti:

ensimmäisen kuvan jälkeen ennen kameran filminsiirtokammen kiertoa työnnetään valonsuojapelti kasettiin ja irrotetaan kasetti
viritetään (pelkkä) kamera
kiinnitetään kasetti ja siirretään filmi kiertämällä kasetin kampea 3/4 kierrosta
poistetaan pelti kasetista ja otetaan seuraava kuva, jatketaan kuvaamista edellisen mukaan rullan loppuun

Edellä kuvattua parempi tapa kuvata suurisivusuhteisia kuvia joustavasti ja taloudellisesti on X-Panin tai harvinaisen panoraamakinofilmikasetin käyttö.

V. 1996 esitellyssä 503CW:ssä (W = winder)tuli käyttöön uusi koko kuva-alan pisimmilläkin polttoväleillä näyttävä peilikonstruktio (GMS). Samaan aikaan esiteltiin myös CXi:hin sopiva ja kammen paikalle kiinnitettävä kauko-ohjattava filminsiirtomoottori, sitä odoteltiinkin nelisenkymmentä vuotta.

Ensiaskeliin järjestelmässä - 501C ja -CM

V. 1994 esitelty 501C oli sarjan hieman riisuttu edullinen perusmalli. Sen filminsiirtokampi ei ole käyttäjän irrotettavissa ja sen ainoa värivaihtoehto oli musta. Kamerasta oli jätetty pois rungon viritystilan osoitin 503CW:n tapaan.

V. 1997 esitelty 501CM sisälsi GMS-peilirakenteen, mutta ei filminsiirtomoottorin käyttömahdollisuutta eikä salaman TTL-mittausta. Kameraa oli saatavana vain pakettina kasetin ja riisutun "C-Planarin" kanssa.

Käsikameroiden A-luokkaa - Superwide

Biogon-objektiivinen Superwide-laajakulmakamerasarja esiteltiin viimeksi Kamera-lehdessä 3/05.

Studioon ja avaruuteen - 500EL, -EL/M, -ELX, 553ELX ja 555ELD

Yhdysrakenteisella moottorilla varustettu EL esiteltiin v. 1965 n. viiden vuoden kehitystyön tuloksena ja se oli maailman ensimmäinen moottorikamera kokoluokassaan. Kameran viisikennoinen 6 V:n NiCd-akusto riitti n. 1 000:n kuvan valottamiseen varausta kohden. Valitettavasti kaikki kuvaajat eivät ymmärtäneet NiCd-akuston ylläpidon periaatteita ja nämä hienot kamerat kärsivätkin usein akkuhuolista. EL maksoi v. 1965 DM 4 500,-.

EL/M-mallimuutos toi tullessaan v. 1971 ne käyttäjän vaihdettavissa olevat tähyslasit. EL/M maksoi v. 1972 DM 4 500,-.

ELX-malliin lisättiin salaman TTL-mittakenno sekä GMS-peilikoneisto. Myös etupaneelin laukaisin vaihtui avaruuskoneiden kaltaiseen isoon. Malli esiteltiin v. 1984, jolloin se maksoi DM 4 500,-.

553ELX-malli saa tehonsa viideltä AA-koon alkaliparistolta. Ratkaisu on teknisesti NiCd-akustoa vaatimattomampi, mutta keskivertokuvaajan välillä vielä edellistä vaatimattomammalla huolellisuudella toimivampi. v. 1989 esitelty kamera sai myös uuden sisäisen heijastustenestopinnoitteen sekä Acute-Matte -tähyslasin. Kamera maksoi esittelyvuonna DM 4 500,-.

555ELD sai uuden kestävämmän moottorin. V. 1999 esitelty kamera sopii erityisen hyvin mm. liitännöiltään digitaaliperän kanssa käytettäväksi

Paluu juurille? 2000FC, -FC/M, -FCW ja 2003FCW

Kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen v. 1977 Hasselblad-mallistoon liitettiin jälleen verhosuljinkamera. Verhon materiaali oli nyt titaani ja nopean sulkimen ohjaus elektroninen. Vanhat huolet kuitenkin edelleen osittain vaivasivat. Kasetittoman kameran suurikokoinen ja herkkä verho oli edelleen altis vaurioille ja lyhin salamatäsmäysaikakin oli edelleen vain 1/30 s. Kameraa varten suunnitellut uudet valovoimaiset objektiivit saivat kuitenkin paljon ansaitsemaansa myönteistä huomiota. Esittelyvuonna kamera maksoi DM 4 400,-.

V. 1981 esitellyssä FC/M-mallissa verhovaurioiden välttämiseksi verho väistyi automaattisesti aina kasettia irrotettaessa. Kameroita tehtiin n. 5 200 kpl. Esittelyvuonna kamera maksoi DM 4 500,-.

V. 1984 esitelty FCW mahdollisti filminsiirtomoottorin käytön. Kameroita tehtiin vajaa 3 000 kpl. Hinta esittelyvuonna DM 5 000,-.

V. 1988 esitelty ja n. 2 000 kpl:een tuotantoon yltänyt 2003FCW sai parannetun sisäisen heijastuksenestopinnoitteen ja Acute-Matte -tähyslasin. Hinta esittelyvuonna DM 6 000,-.

Innovatiivisuuden huipulla - 201F, 202FA, 203FE, 205TCC ja -FCC

Hyvin hieno 205 TCC -kamera (TCC = tone and contrast control) esiteltiin v. 1991. Kamerassa on aiemmista verhosuljinmalleista poiketen kangasverho. Peilikoneisto on GMS-tyyppinen, tähyslasi on Acute-Matte, kamerassa on vitkalaukaisija sekä salaman TTL-mittaus. Monivalotuksia varten kasettia ei tarvitse irrottaa.

Kameraa voidaan käyttää myös keskussuljinobjektiivein. Lyhin valotusaika on 1/2000 s, pisin 90 s ja lyhin salamatäsmäysaika on kohtalainen 1/90 s. Suljinaikoja säädetään sähköisesti 1/12:n ja käsin 1/2:n LW-askeleen välein. Valotus mitataan pistemittarilla ja kamera haarukoi valotusta automaattisesti 1/4 aukon välein.

200-sarjan kameroista puuttuu ainoina Hasselbladin V-peilikameroista vasemman kyljen käytännöllinen lisävarustekisko. Kiskon poisjääminen ehkä kielii myös Sasonin hienon alkuperäismuotoilun ergonomian pettämisestä tämän hienon, mutta ensimalleista jo kovin kaukana olevan kamerasarjan kohdalla.

Kameran sähköistä ohjausta syöttää 6 V:n paristo. Kameran monipuolisia toimintoja varten esiteltiin myös uusia kasetteja ym. lisävälineitä. Kameran lisävarustemoottori virittää kameraa 1,3 kuvaa/s. Myöhemmin kameran nimi muutettiin suljintyypin ilmaisevaksi FCC:ksi.

205 on kaikkien aikojen kallein normaali-Hasselblad ja ilmeisesti edelleen kallein koskaan valmistettu sarjatuotanto-kuuskutonen. Pelkän rungon ja kuilutähtäimen hinta v. 2004 oli n. 7 100,- euroa ja E-12CC -kasetin n. 1 100,- euroa. Siihen objektiiviksi Superachromaatti 300 mm f:2,8 n. 22 600,- euroa, sopiva prismaetsin n. 1 300,- euroa ja filminsiirtomoottori n. 1 100,- euroa. Kokoonpano (n. 33 000,- euroa) sopii varmasti esim. urheilu- ja luontokuvaukseen. No, artikkelin lopussa esimerkkejä useimpien kohdalla käytännönläheisemmistä kokoonpanoista. 205:n hinta esittelyvuonna Saksassa oli DM 16 000,-. 205:n kuten muidenkin verhosuljin-Hasselbladien valmistus loppui v. 2004, uusia kameroita voi vielä saada.

203FE esiteltiin v. 1994 201:n ja 205:n välimallina. Ominaisuuksiltaan se vastaa pitkälti 205:ttä pl. keskustapainotteinen valonmittaus pistemittauksen sijaan sekä 1/3-aukon askelin tapahtuva haarukointi.

202FA-kamera vastaa pitkälti 203:a, kuitenkin automaattinen haarukointi puuttuu ja lyhin valotusaika on 1/1000 s. Kamerassa on valitulle aukolle sopivan ajan valitseva valotusautomaatti. Keskussuljinobjektiivien käyttö on mahdollista, keskussulkimen ei.

201F esiteltiin v. 1994 sähköisenä manuaaliperuskamerana. Kameran nopein suljinaika on 1/1000 s ja kamerassa ei ole vallitsevan valon mittausta.

Palkkikameran pienoismalli? Flexbody

V. 1995 esitellyssä Flexbodyssä on mahdollisuus kasetin puoleisen pään n. 15 mm:n shiftiin ylös- tai alaspäin sekä edellisen liikkeen suuntaiseen 2 * 28° tilttiin. Kamerassa on myös yhdysrakenteinen enimmillään 22 mm:n paljeloitto. Flexbody on hyvä lisäväline järjestelmän jo omistaville. Flexbodyn selkeä rajoitus on sekä kameran että eritoten objektiivien rajallinen siirtovara. Kuitenkin esim. Distagon CFi 50 mm f:4 -objektiivin n. 13 mm:n siirtovara ilman vastavalosuojaa tai suodattimia on merkittävä apu arkkitehtuurin kuvauksessa ja Sonnar CFi 150 mm f:4 -objektiivin täysi 15 mm:n siirtovara auttaa tuotekuvauksessa.

Kameran käyttö on täysin manuaalista, suljin viritetään omasta nupistaan ja filmi siirretään omalla kammellaan. Vielä pitää muistaa oikeaan aikaan sulkea ja avata suljin sekä kasetin suojapelti. Käyttöön harjaantuu nopeasti ja Flexbodyllä on mukavaa kuvata.

Hasselbladin rungon monitoimitakasuoja paitsi sulkee kasetittoman kameran takapään, myös tarjoaa keskiharmaan esim. salaman TTL-mittaukselle sekä mahdollistaa siirtovaran arvioinnin kullakin objektiivilla, aukolla ja etäisyysasetuksella. Suojassa on pieni tirkistysreikä kussakin nurkassa mahdollisen vinjetoinnin helpoksi havaitsemiseksi. Hyvä ja halpa lisäväline kuuluu muidenkin uudempien mallien vakiovarusteisiin.

Arkkarin unelma - Arcbody

Arcbodyn perusperiaate vastaa Flexbodyä, mutta sen omat 35 mm:n, 45 mm:n ja 75 mm:n puolen kuva-alan suuruisen siirron (28 mm) sallivat Rodenstock-objektiivit tekevät siitä erinomaisen näppärän arkkitehtuurikameran. Siirtovaraa on vain kasetin puoleisessa päässä ja vain ylöspäin. Samainen pääty tilttaa 15° ylös ja alas.

Askel tuntemattomaan - X-Pan

Multiformaattimittaetsinkinofilmikamera X-Pan esiteltiin Kamera-lehdessä 9/2004.

Tulevaisuuteen - H-Hasselblad

H-järjestelmä on uusi Fujin kanssa yhteistyössä kehitetty täysin sähköinen järjestelmä 6 cm * 4,5 cm:n kuvakokoon ja digiperille. Perinteisen V-järjestelmän objektiiveja voi käyttää sovitteella.

Erikoismallit

Hasselblad on valmistanut mm. seuraavat rajoitetun valmistusmäärän juhlamallit. Kameroissa on erilaisia jalometallipinnoituksia, erikoislaattoja, erikoisnahkoja, jne. Joissain myös erikoisempi kasetti, etsin ja objektiivi.

500C/M, 25-vuotisjuhlamalli, v. 1974, DM 4 000,-, 1 500 kpl
500E/LM, 10 vuotta kuuhun laskeutumisesta v. 1979, n. DM 4 500, 1 500 kpl
500E/LM, 20 vuotta NASAn avaruusohjelmassa v. 1982, 1 500 kpl
2000FC/M, 100 vuotta Hasselbladin perheen kamerakauppaa, 1 500 kpl
500C/M, 30 vuotta 500 C:n esittelystä, v. 1987, DM 5 000,- 1 400 kpl
503CX, 50 vuotta Hasselblad kameravalmistajana, v. 1991 DM 10 000,-, 700 kpl
500C/M, 50 vuotta Hasselblad kameravalmistajana, v. 1991 DM 5 500,-, n. 12 000 kpl

Lisäksi erikoiskameroita on valmistettu mm. kuninkaallisille eri puolille maailmaa, Zeissille sekä Victor Hasselbladille.

Hasselblad avaruudessa

Hasselblad on ollut mukana Yhdysvaltain avaruusohjelmassa lähes alusta asti. Aluksi Mercury-lentojen dokumentointia yritettiin mm. Robot- ja Ansco Autoset -kameroilla. Anscon tulokset olivat ymmärrettävästi vaatimattomia, mutta pieninegatiivinen Robotkaan ei täysin vastannut NASAn odotuksia. Lokakuussa 1962 valokuvauksesta itsekin innostunut astronautti Walter Schierra vei lennolleen mukaan Houstonilaisesta liikkeestä ostamansa Hasselbladin. Kamerasta oli poistettu peilikoneisto, apusuljin ja nahat, maalattu kamera mustaksi ja muutettu objektiivin toiminta vastaamaan modifikaatioita. Ongelmana oli vielä 12:n kuvan kasetti, joka korvattiin 70:n kuvan 70 mm:n filmin kustomkasetilla. Vaikka ensimmäisen avaruus-Hasselbladin kuvat täyttivät kaikki toiveet ja odotukset, muitakin kameroita toki vielä käytettiin. Esim. viimeisellä Mercury-lennolla oli vielä mukana Robot, nyt f:0,95-valovoimaisella objektiivilla. Muita avaruuskameroita olivat mm. Contarex sekä 70 mm:n Maurer.

Gemini 7:n lennosta lähtien 250 mm:n objektiivia käytettiin maan kuvaamiseen. Gemini 9 vakiinnutti SWC:n aseman. 500EL Hasselbladin 70 mm:n kasetteineen pääsi ensi kertaa mukaan Apollo 8:n lennolle. NASA kutsui runsaasti muuteltuja EL-koneitaan HEC-kameroiksi (Hasselblad Electric Camera). Muutokset suoritti Hasselblad kameroiden, ja Zeiss sekä Compur objektiivien osalta NASAn toiveiden mukaisesti. HEC-kameroita on tehty n. 150 kpl.

Erikoiskameroiden seuraava malli Hasselblad Data Camera (HDC) 60 mm:n f:5,6 Biogonilla oli ensi kertaa mukana Apollo 11:n lennolla. HDC-kameroita on tehty n. 30 kpl. Seuraava uusi malli, vain vähän muutettu 500EL/M HC-3/70 prismaetsimellä, oli mukana Apollo-Soyuz -lennolla v. 1975.

Luotettavat v. 1975:n kaltaiset EL/M-kamerat aloittivat sukkula-aikakauden v. 1981. 1990-luvun alussa käytetyt ELS-koneet (S = space) olivat modifioituja 553ELX-kameroita. Tyypillinen objektiivivalikoima koostui polttovälien 30 mm, 40 mm, 100 mm ja 250 mm objektiiveista. V. 1997 NASA osti 30 kpl 203FE-kameroita prismaetsimin ja moottorein sukkulalentojen tarpeisiin.

Avaruuslennot tuottivat 500EL/M:ään perustuvat MK70- ja MKW/E-kamerat tieteellisiin mittaustöihin. Avaruuslentojen kuvat palvelivat luonnollisesti tiedettä, mutta varmasti ainakin yhtä paljon kalliin ohjelman PR-toimintaa ja rahoitusten turvaamista.

Objektiivit

Lähes kaikki v. 1957 jälkeen valmistetut objektiivit ovat Zeissin valmistamia, eri tyyppejä on puolisen sataa. Objektiiveja, jotka eivät ole Zeissin valmistamia ovat Schneider Variogon, telejetkeet 2xE ja 1,4xE sekä H-, X- ja Arcbody-järjestelmien objektiivit.

V-Hasselbladien objektiiveja on yhdeksän pääryhmää, pl. 1600F:n ja 1000F:n objektiivit:

alumiininväriset C-objektiivit keskussulkimella, M- ja X-synkronilla, vitkalaukaisijalla ja hienolla dynaamisella terävyysalueen osoituksella, pinnoite T tai T*, v. 1957 - 1974
mustat C-objektiivit kuten ed. pl. väri v. 1973 - 1982
CF-objektiivit keskussulkimella, T*, v. 1982 - 1998
F-objektiivit verhosuljinkameroille, T*, v. 1977 - 1990
FE-objektiivit 205TCC- ja 203FE-kameroihin, T*, v. 1991 -
"uusi C-objektiivi", T*, v. 1994 - 1997
edullisemmat CB-objektiivit, T*, v. 1998 -
CFi-objektiivit, T*, v. 1999 -
CFE-objektiivit tiedonsiirtoväylällä ja keskussulkimella m. 205TCC- ja 203FE-kameroille, T*, v. 1999 -

Kullakin objektiivilla on tyyppinsä mukainen nimi:

Planar on symmetrinen viidestä seitsemään elementtinen poikkeuksellisen tarkkaan tasoon korjattu objektiivi
Sonnar on neli- tai viisielementtinen kompakti objektiivi, jonka optiset pääkomponentit ovat objektiivin etuosassa, valonjako ja piirto on hyvää
Tessar on klassillinen nelilinssinen kompakti objektiivi
Tele-Tessar -objektiiveissa positiivisen etuosan ja negatiivisen takaosan erottaa suuri ilmaväli, linssejä viidestä kahdeksaan
Superachromaatit ja Tele-Superachromaatit ovat kaikille spektrin aallonpituuksille korjattuja huippu-teleobjektiiveja, linssejä kuudesta yhdeksään
Distagon on seitsemästä yhteentoistalinssinen retrofokuslaajakulma peilikameroihin
Biogon on kahdeksanelementtinen symmetrinen mahdollisimman virheettömästi toistava huippulaajakulma
Variogon on 17-linssinen Schneiderin valmistama muuttuvapolttovälinen objektiivi
Mutar on Zeissin valmistama telejatke, 1,4- tai 2-kertainen, apokromaattinen tai shifti

Objektiiveista nostetaan usein ylitse muiden trio:

Biogon 38 mm f:4,5
Planar 100 mm f:3,5
Sonnar Superachromat 250 mm f:5,6 (aina T-pinnoitteella)

Nämä ovatkin eittämättä poikkeuksellisen korkealuokkaisia objektiiveja, mutta ei järjestelmän muistakaan objektiiveista ainuttakaan voi sanoa huonoksi.

Mielenkiintoisia objektiiveja ovat myös mm.:

kalansilmä F-Distagon 30 mm f:3,5
aallonpituuksilla 215 nm - 700 nm toimiva UV-Sonnar 105 mm f:4,3 (V. 1993 DM 30 500,-)
valovoimainen Planar 110 mm f:2
palkeen kanssa käytettävä S-Planar 135 mm f:5,6
Tele-Superachromat FE 300 mm f:2,8 ja APO-Mutar 1,7xE-telejatke
Tele-Superachromat 350 mm f:5,6 ja APO 1,4xE -telejatke

Järjestelmän eniten valmistetut objektiivit muodostavat edelleen harmonisen trion ja hyvän objektiivikokoelman alun:

Distagon 50 mm f:4
Planar 80 mm f:2,8
Sonnar 150 mm f:4

Hyvin rajallisina määrinä erikoistarkoituksiin valmistettuja mielenkiintoisia objektiiveja ovat:

superlaajakulma Distagon 24 mm f:3,5, pienin aukko f:5,6, sopii värillisen pinnoitteensa vuoksi vain MV-kuvaukseen, valmistettu n. 50 kpl sulkimella ja ilman
peilitele Mirotar 1000 mm f:5,6, paino 16,5 kg, halkaisija 250 mm, valonmäärän hallintaan sisäänrakennettuja harmaasuotimia, valmistettu kaksi kappaletta
kymmenelementtinen makro-objektiivi Vario-M-Sonnar yhdysrakenteisella rengassalamalla, tarkennusetäisyys kiinteä n. 460 mm, polttoväliä muuttamalla kattaa suurennussuhteet 2:1 - 16:1, aukkoskaala f:18 - f:90

Järjestelmän ulkopuolisia objektiiveja on ollut saatavana hyvin rajoitetusti. Makrokuvaukseen on ollut saatavana aina kuvaussuhteeseen 20:1 saakka polttovälien 16 mm ja 100 mm väliltä objektiiveja Zeiss Luminare, Leitz Focotare ja Schneider M-Componon. Telekuvaukseen on tarjottu Novoflexin 400 mm f:5,6 -triplettiä pikatarkennuslaitteella. Klassillista reikälevyhimmenninobjektiivia Rodenstock Imagonia on valmistettu polttoväleinä 120 mm f:4,5, 150 mm f:5,8 ja 200 mm f:5,5 muotokuvaajan tarpeisiin Hbl-sovitteisena ja keskussulkimella varustettuna.

Kasetit

Kasettien päätyypit 120- ja 220-filmeille ovat:

12:n ja 24:n kuvan 6 cm * 6 cm:n kasetit
16:n ja 32:n kuvan 6 cm * 4,5 cm:n kasetit
205TCC:n ja 203FE:n tiedonsiirtoväyläkasetit
70 mm:n kasetit
Polaroid-kasetit 80 ja 100
laakafilmikasetit

Iän mukaan kaseteista kaksi ensimmäistä ryhmää voidaan jakaa:

1600F:n ja 1000F:n kasetit "A" ja "B"
C-kasetti, v. 1955 - 1968, manuaalinen, kaseteissa tirkistysikkuna, kampi lisävarusteena
A-kasetti, v. 1968 - 1985, automaattinen, kasetissa kampi, kaksiosainen filmipuolien pidin, vapautusnuppi kirkas
"uusi A", v. 1985 - , kuten A, mutta uudenlaisella filminpitimellä (mm. yksiosainen puolien pidin), vapautusnastassa kasetin tyyppimerkintä, myöhemmin kasetin takana valonsuojapellin pidin

Muita kasetteja yli kahdenkymmenen mallin valikoimasta ovat mm.:

A12V, kuvaa 6 cm * 4,5 cm:n ruutuja filmin pituussuunnassa 12 kpl 120-filmille, saman tuloksen saa nykyään 6 cm * 4,5 cm:n maskilla
16S, "superslidekasetti", kuvaa 16 kpl 4 cm * 4 cm:n ruutuja 120-filmille
70/500, motorisoitu kasetti kuvaa 6 cm * 6 cm:n ruutuja 30 m:n filmille, v. 1973 USD 2 390,-
35 mm:n kasetti kuvaa 24 mm * 65 mm:n kuvia
A12 Data Back valottaa 32 kirjainta tai numeroa filmin reunaan

Rullafilmikaseteissa on kuvalaskuri sekä lukkosalvassa analoginen filmin kuvausasteen osoitin. Valkoinen tai punainen indikaattoritäplä osoittaa onko filmi viimeksi siirretty vai valotettu.

Hätätapauksessa 120-filmiä voidaan käyttää välttävin tuloksin A24-kasetissa ja 220-filmiä vanhoissa kammettomissa ja tirkistysaukollisissa ei-automaattikaseteissa. 220-filmiä ei voi käyttää A12-kaseteissa.

Etsimet

Etsimet voidaan jakaa:

kuilut (taitettavat)
kuilut (kiinteät)
urheiluetsimet
prismaetsimet 45° mittarilla ja ilman
prismaetsimet 90° mittarilla ja ilman
peilietsin (Flexbody ja SWC)

Taitettava kuilu ei ole "vain" ensiasennusetsin, vaan hyvin kompakti, kevyt ja kaikista etsimistä suurimman suurennoksen (4,5x) tarjoava mainio peli.

Tähyslaseja on luonnollisesti erilaisia, onneksi uudet Acute-Matte -lasit käyvät myös vanhoihin koneisiin. Vuodesta 1998 lähtien kaikkiin koneisiin on asennettu tehtaalla Acute-Matte -lasit. Arcbodyyn, Flexbodyyn ja Superwideen on omat tähyslasiadapterinsa.

Lähikuvausvälineet

Loittorenkaita on ollut saatavana 8 mm:n, 16 mm:n, 32 mm:n ja 56 mm:n pituisina neljänä eri versiona. Lisäksi on ollut saatavana 64 mm - 85 mm:n säädettävä loitto 135 mm:n Makro-Planariin.

Proxar-lähilinssejä on ollut saatavana f = 0,5, f = 1,0 ja f = 2,0.

Paljelaitteita on ollut tarjolla kolme mallia, kaksi kaksoislankalaukaisijalla operoitavaa ja yksi nerokkaalla teleskooppitangolla objektiivia käyttävä automaattipalje.

Muuta

Lisävarusteita on lähes loputon määrä. Ei sitten 1600F:n tai 1000F:n kai ole kellekään ollut mahdollista, eikä tarvettakaan hankkia kaikkia. Tässä jokunen poiminta mielenkiintoisimmista.

objektiivin automaattivalotusyksikkö, joka asennettiin kiinteästi 80 mm, 100 mm, 150 mm tai 250 mm:n C-objektiiviin
sähkömekaaninen intervalometri 2 s - 60 h välein toistuvasti suoritettavaan laukaisuun
urheiluetsin prismalla mahdollistaa tähtäämisen objektiivi- ja kasettikohtaisilla rajausmaskeilla varustetulla urheiluetsimellä ja samanaikaisen etäisyyden säädön osittaisen tähyslasikuvan avulla, silmän oikea asema varmistetaan kahden polarisaatiosuodattimen avulla
vedenalaiskotelot 500C-, 500CM-, SWC-, 903SWC- ja 500EL/M-kameroille
Multi Camera Bracket neljälle 500EL-kameralle
50 m pituinen mekaaninen esiviritettävä lankalaukaisin
kustomkaiverrettu kasetin tirkistysikkunan luukku
PC-Mutar 1,4x Shift Converter, perspektiivinkorjaustelejatke
valotusmittarinuppi rannepidikkeineen
Linear Mirror Unit suuntauslaite filmitason ja jäljennettävän tason saattamiseksi tarkoin yhdensuuntaisiksi
PCP80-diaprojektori perspektiivinkorjausobjektiivein
DB4000 digiperä v. 1993, 4,2 megapikseliä, 30 mm * 30 mm ja 30 000 USD
Hasselblad Forum, neljästi vuodessa englannin-, espanjan-, ruotsin- ja saksankielellä ilmestyvä korkealuokkainen kuvia ja laitteita käsittelevä lehti

Oma Hasselblad

Käyttökoneen saa mistä tahansa Hasselbladista, pl. 1600F ja 1000F mihin ei ole saatavana osia eikä varmaan halukasta huoltajaakaan, ainakaan Suomessa.

Muut koneet ovat poikkeuksetta asiaan perehtyneen ja taitavan kamerakorjaajan huollettavissa ja yleensä korjattavissakin. Pienistä erikoishuolistakin selvitään. Esim. C-objektiivien Synchro-Compur -sulkimen jouset ovat yleensä vuosikymmenten saatossa kuoleentuneet. Sulkimen lyhin aika jää väsyneellä jousella vajaan aukon päähän nimellisajasta 1/500 s, muut ajat huolto saa kohdalleen. Uusia jousia ei ole saatavana, mutta maahantuojan huolto sovittaa tarvittaessa Prontorin jousen. Toisaalta esim. 2000-mallien metalliverhojakaan ei ole saatavana, mutta 200-mallin kangasverhonkin saa sovitettua. Kaiken kaikkiaan on ällistyttävää miten viitisenkymmentä vuotta vanhoja kameroita voi edelleen pitää yllä ja käyttää jopa ansiotyön välineinä.

Käytettyjä täysin toimivia Hasselblad-paketteja saa 1 000,- eurosta ylöspäin. Uudet kokoonpanot alkavat n. 3 700,- eurosta, kameroita tuo maahan ja myy Color-Kolmio Oy. Digitaaliperiä niitä tarvitseville on saatavana n. 10 000,- eurosta alkaen lähes kaikkiin v. 1957 ja sen jälkeen valmistettuihin malleihin, parhaiten filminsiirtomoottorilla varustettuihin.

Lopuksi

Kiitokset avusta artikkelin laadinnassa Color-Kolmio Oy:lle, Kamerakorjaamo Mustonen ja Laineelle, Olympus Finland Oy:lle ja Timo Tuhkaselle. Kameroiden hinnat edellä ilmoitettu normaaliobjektiivin ja kasetin kanssa jos muuta ei mainittu. Hinta-, valmistusvuosi-, valmistusmäärä-, yms. tiedot vaihtelevat jonkin verran lähteestä riippuen.

Kirjallisuutta

Hasselblad, En bok tillägnad Victor Hasselblad, Gullers International Ab

Hasselblad, Kameras & Objektive, Udo Afalter, Lindemanns Verlag 1993, ISBN 3-89506-102-6

The Hasselblad Manual, Ernst Wildi, Focal Press 2000, ISBN 0-240-80385-X

Hasselblad System Compendium, Richard Nordin, Hove Books Ltd 1998, ISBN 1 897802 10 2

Scandinavian design, Charlotte & Peter Fiell, Taschen GmbH 2002, ISBN 3-8228-5882-X

The Story of Kodak, Douglas Collins, ISBN 0-8109-1222-8, Harry N. Abrams Inc. 1990

WWW-sivuja

medfmt.8k.com, keskikoosta yleisesti
www.camera-info.com, käyttäjien keskustelua
www.colorkolmio.fi, maahantuoja
www.hasselblad.com, valmistaja
www.olympus.fi, ent. maahantuoja
www.zeiss.de, objektiivien valmistaja

KUVATEKSTEJÄ

(kuvat liitetään myöhemmin)

Hasselblad 1000F, vm. -54, varhainen C-kasetti vm. -56 lisävarustekammella ja Zeiss Tessar 80 mm f:2,8. Viritys- ja valotusajan valintanupissa nupin halkaisijaa kasvattava irtokehä.
1000F:n salamasynkronin viive on säädettävissä. Lisävarustekiskon salamasynkronikontaktit saadaan käyttöön esim. urheiluetsimen kontaktien avulla.
Hasselblad 500C, vm. -65, C12-kasetti vm. -62 ja Zeiss Sonnar C 150 mm f:4.
500C:n lisävarustekisko, apusulkimen synkronipistoke sekä synkronikaapelin koukun pidin.
Hasselblad 500EL/M, vm. -74.
Hasselblad 500C/M, vm. -87, kasetti A12 vm. -88 ja Planar CF 80 mm f:2,8. Virkeä kohta parikymmenvuotias työjuhta.
Hasselblad 202FA, vm. -98, PM5-prismaetsin.
Hienon verhosuljinkameran 202FA vasemman kyljen sähköiset hallintaelimet.
Hasselblad 503CW, vm. -99, kasetti A12 vm. -98 ja Distagon CFi 50 mm f:4 FLE.
503CW:n TTL-salamamittauksen filminherkkyysvalitsin.
503CW:n TTL-mittakenno mittaa salamavalon filmipinnalta. Mittakennon oikealla puolella olevan lieriöurakantaruuvin kierrolla voidaan virittää objektiivi ongelmatapauksissa peilikammion kautta.
Planar CF 80 mm f:2,8 on melkoisesti kompaktia Tessar 80 mm f:2,8 -objektiivia suurempi.
Sonnar C 150 mm f:4 ja CF 150 mm f:4 ovat rakenteeltaan hyvin lähellä toisiaan.
1000F:n Sonnar 250 mm f:5,6 ja uusin Sonnar CFi 250 mm f:5,6 ovat nekin rakenteeltaan periaatteessa identtisiä. Ikäeroa 50 v.
Hienojen C-objektiivien dynaaminen terävyysalueen osoitin.
Distagon CFi 50 mm f:4 FLE:n tarkennus suoritetaan kahdella tarkennusrenkaalla. Aikarenkaan F-asentoa käytetään verhosulkimen kanssa.
Ensimmäisissä C-kaseteissa (vm. -56) ei mainittu kuvamäärää (12) eikä kaseteissa ollut filmitason osoitinta.
C12-kasetti (vm. -62) on edelleen täysin käyttökelpoinen, vaikka uudempia hitaampi ladata ja vaatii esim. laskurin manuaalisen nollauksen muistamisen.
A12-kasetissa on tirkistysikkunan paikalla tasku filmipaketin muistiliuskalle.
Uusimmissa A12-kaseteissa on luovuttu filmitason osoittimesta. Valonsuojapellin pidin on näppärä.
Polaroidkasetti Pola Plus vm. -98.
Kiinteä kuiluetsin diopterikorjauksella.
Erityisesti Flexbodyn ja Superwiden tähyslasiadapterien peilietsin RMfx.
SWC:n tähyslasiadapteri sopii fyysisesti Flexbodyyn, optisesti ei.
Mainio Gossenin valmistama valotusmittarinuppi mitaa kohdistuvaa ja heijastuvaa valoa.
C-objektiiveihin tarjottiin tarkennuksen apuvälineiksi momenttia kasvattavaa jatkovartta.
Hieno v. -97 esitelty rungon monitoimitakatulppa TTL-kennon harmaakortilla sekä nurkkien tirkistysaukoilla on käytännöllinen. Lisäksi ruiskupuristetussa kappaleessa on vain yksi osa
1000F:n urheiluetsin salamakontaktein 250 mm:n objektiivin maskilla.
Uudempi urheiluetsin silmäsuppilolla, parallaksinkorjauksella sekä 150 mm:n maskilla. Ilman maskia rajaus vastaa 80 mm:n objektiivin kuvakulmaa.
1000F:ään oli saatavana 20 mm:n ja 40 mm:n loittorenkaat sekä valohäviön korjaustaulukko 80 mm:n ja 135 mm:n objektiiveille.
56 mm:n "toisen version" loittoa oli saatavana v. 1981 - 1991. 32 mm:n uudessa loitossa ei ole kontakteja verhosuljinkameroille, 16 mm:n E-loitossa on.
Adapterin avulla Hasselbladin objektiivin voi kiinnittää esim. suurennuskoneeseen.
Pikakiinnityslevyjä on valmistettu neljää eri mallia, tätä v. 1970 - 1977.
Zeissin klassillisia Softareita on ollut saatavana kolmena eri vahvuutena (I, II ja III) sekä kolmella eri bajonetilla (50, 60, 70).
Uudempiin mallleihin sopivat maskit 6 * 4,5 ja 6 * 3 kiinnitetään rungon kasetinpuoleiseen aukkoon, vastaava läpinäkyvä maski tähyslasille.
EL/M-kameroihin on saanut sähköisiä kaukolaukaisijoita 30 cm:stä aina kuuteen metriin.
Vesivaakaa oppii helposti käyttämään joustavana apuna kuilutähtäimen kanssa. Järjestelmän parhaita pieniä lisälaitteita.
Lisävarustekenkään voi kiinnittää myös esim. salamakengän.