Maailman isoin pieni järjestelmä – Pentax Auto 110 - Suomen Valokuvahistoriallinen Yhdistys ry

Kodak esitteli uuden 110-kasetin v. 1972. Lisäämään filmien ja kameroiden myyntiä ja ehkä jopa edistämään kuvallista ilmaisua? Intoilijat pitivät mahdollisena jopa kinofilmin tulemista uuden formaatin syrjäyttämäksi.

110-kasetin ideana oli kaiketi pienentää negatiivikokoa riittävän alarajoille ja helpottaa lataamista anto- ja ottopuolien sijaitessa samalla kasetilla. Vähän kuten kasetilla 126 tai surullisenkuuluisalla kiekkofilmillä. 110-kokoon teki aivan hienojakin kompaktikameroita mm. Agfa, Canon (ED, ED20), Kodak (708, Ektramax), Minolta (SLR:t Mk I ja Mk II), Minox ja Franke&Heideke (Rollei A110 ja E110). Ainoaksi aidoksi järjestelmäksi jäi kaiketi Pentaxin sympaattinen Auto 110. 110-koon kameroita valmistettiin kaiketi yli 100 miljoonaa.

Auto 110 ja Auto 110 Super

Auto 110 on valotuksen objektiivin läpi mittaava automaattivalotuksella ja vaihto-objektiiveilla varustettu peiliheijastuskamera. Negatiivikoko on 13 mm x 17 mm. Negatiiviala on vain neljännes kinofilmin alasta ja paljon alle kymmenys tutusta kuuskuutosesta.

Sulkimen toiminta-alue on 1/750 s:sta yhteen sekuntiin ja keskustapainotteisen valotusmittarin alue LW 3:sta LW 17:ään. Runkoon rakennettu himmennin kykenee himmentämään aina aukolle f:13,5 asti. Kameran koko on 56 mm x 99 mm x 45 mm painokin vain 172 g. Filminherkkyysvalinta on vain ISO 80 tai ISO 400, kasetin mukaan. Kameran ainoa valotusmuoto ajan ja aukon säätävä automatiikka. Kummastakaan valinnasta ei välitetä tietoa kuvaajalle, pl. LED, jonka väri muuttuu vihreästä keltaiseen valotusajan ollessa 1/30 s tai pidempi. Suljin ja peili ovat integroitu yhdeksi yksiköksi. Vain kahdesta lehdestä koostuva himmenninkin on rakennettu rungon yhteyteen. Himmenninaukko on muodoltaan neliö.

Pentax Auto 110 –kameraa valmistettiin kahtena päämallina, Auto 110 ja Auto 110 Super. Tärkeimpinä eroina ovat jäljemmän mallin itselaukaisin, valotuksen 1,5 LW:n kompensointimahdollisuus, viritinkammen yhdenkertainen liike, kirkkaampi tähyslasi, etsinkuvan mikroprismarengas sekä laukaisimen lukko. Lyhin suljinaika pidentyi 1/450 s:iin, toisaalta sitten pienin aukko pieneni f:18aan. Pitkästä valotusajasta varottavan LEDin värin vaihtumisen ajaksi muutettiin myös hieman nopeampi 1/45 s. Virtalähteenä kamerassa käytetään kahta tuiki tavallista LR44-alkaliparia.

Kameroita valmistettiin vuodesta 1978 kaiketi vuoteen 1985, Super esiteltiin v. 1983. Molempia malleja valmistettiin lisäksi useampina alamalleina. Eräs mielenkiintoisimmista alamalleista on Leica Safari R3:n mukaan nimetty Safari 110. Jo vuosia ennen Pentax 110:n valmistamisen loppumista oli jo yleinen mielenkiinto 110-kuvakokoonkin hiipunut.

Objektiivit

Pikku-Pentaxin objektiivit kiinnittyvät bajonetilla. Tarjolla on ollut kuusi eri objektiivia ja telejatke.

Kuusilinssisen 18 mm:n f:2,8 –laajakulman lähin tarkennusetäisyys on vain 0,25 m. Samaten kuusilinssisen normaaliobjektiivin polttoväli on 24 mm ja valovoima f:2,8. Järjestelmän lyhyempi ja viisielementtinen teleobjektiivi on polttoväliltään 50 mm ja valovoimaltaan sekin f:2,8. Teleobjektiiveista pidempi on polttoväliltään 70 mm, kuusielementtinen ja valovoimaltaan jälleen f:2,8.

Järjestelmään kuului myös asfäärisen linssielementin sisältävä zoom-objektiivi 20 mm – 40 mm f:2,8 sekä ilman tarkennuselimiä rakennettu ”Pan Focus” PF 18 mm f:2,8 –objektiivi. Molemmat esiteltiin v. 1980 Photokinassa ja ne jäivät jossakin määrin harvinaisiksi.

Objektiivien ”kinovastaavuuden” saa osapuilleen kertomalla polttovälin kahdella.

Suodattimet

Suodatinkierteet ovat 25,5 mm, 30,5 mm, 37,5 mm ja 49,0 mm. Suodattimia on ollut saatavana mm. UV- ja Skylight-suotimina sekä lähilinsseinä suurennussuhteille 1:17,1 - 1:4,1.

Viritin

Viritintä on ollut saatavana kahtena mallina, molempien siirtonopeus on vaatimaton 1,5 sekuntia ruutua kohden. Virittimen virtalähteenä on kaksi AA-paria.

Salama

Kameran kokoon nähden isonpuoleinen salama kiinnittyy rungon päälle kierteellä, kiinnitykseen on integroitu myös salamarynkroni. Salaman ohjeluku on enimmillään 10 ja pienimmillään 2,2. Salama asettaa päälle kytkettäessä automaattisesti kameran ajalle 1/30 s ja aukolle f:2,8 ISO 80:n filmillä ja nopeammalla ISO 400:n filmillä samoin ajalle 1/30 s mutta pari aukkoa pienemmälle aukolle f:5,6. Myöhemmässä mallissa ohjeluku (ja kokokin) kasvoi hieman 13:een. Isomman salaman virtalähteenä on kaksi AA-paria, pienemmän kaksi AAA-paria.

Muita varusteita

Diopterikorjauslinssejä on ollut saatavana -5:stä +3:een. Jalustakorotin mahdollistaa suuriläpimittaisten tele- ja zoomobjektiivien käyttämisen jalustalta. Rannelenkkejä on ollut tarjolla normaali nyloninen että metallinen. Pehmeiden valmiuslaukkujen kirjoon on kuulunut muutama tyyppi. Edellisten lisäksi on ollut saatavana myös alumiinilaukku ja näppärä vyöklipsikin. Soligor valmisti kameraa varten kaksielementtistä 1,7x –telejatketta.

Myyntipakkaukset

Standardipakkaukseen kuului vain kamera ja normaali-objektiivi tarvikkeineen. Parempiin paketteihin myös salama. Peruspakettiin sisältyy kamera normaali-objektiivilla ym., sekä laajakulma, tele ja viritin. Täydellinen sarja koostuu edellisten lisäksi mm. suodatiimista ja lähilinsseistä

Hinnoista

Pentax Auto 110 –kameran normaaliobjektiiveineen voi nykyään ostaa n. 50 eurolla. Laajakulmat maksavat kolmesta kympistä ylöspäin. Pienen valmistusmääränsä vuoksi ”Pan Focus” –laajakulmat maksavat jo pitkälti toista sataa. Sama pätee zoom-objektiiveihinkin. 50 mm:n telen hinta voisi olla laajakulmaa vastaava (alkaen) kolmisen kymppiä. 70 mm:n tele hieman harvinaisempana maksanee satasen nurkilla.

Filmi?

110-filmiä onollut saatavana mustavakoisena, värinegana sekä diana. Tänään saatavuus taitaa rajoittua värinegaan ja ISO 400:n herkkyyteen. Kehityspalveluitakin on vielä saatavana, jopa kotimaasta. Innokkaimmat ladannevat itse omat kasettinsa, onhan 110-filmi periaatteessa vain toisin perferoitua 16 mm:n elokuvafilmiä.

Käytössä

Pentax auto 110 on kamerana hauska ja sympaattinen. Kameran mekaaninen ja optinen laatu ovat hyviä. Valmistaja lupasi järjestelmän tuottavan korkealaatuisia negatiiveja vedostettavaksi aina 280 mm * 360 mm:n kokoon asti.

Kameran käytettävyyttä rajoittaa kuvaajan mahdollisuus vaikuttaa muuhun kuin tarkennukseen. Muina rajoitteina ovat filminherkkyysmahdollisuuksien jääminen ISO 80:aan ja 400:ään. Ehkäpä pikku-Pentax on kuitenkin parhaimmillaan kamerakokoelmassa.