Neuvostoliiton kameratuotantoa 1

Neuvostokamerat on Suomen eniten kerätty kameraryhmä. Niitä alettiin tuoda maahan II maailmansodan jälkeen, koska läntisestä Euroopasta tavaraa ei valuuttasäännöstelyn takia saatu riittävästi ja kasvavaan neuvostokauppaan piti saada myös ostettavaa.

Neuvostokamerat olivat melko laadukkaita, erittäin edullisia ja maahantuojien oli mahdollista tilata ja myös saada tilaamansa tavarat. Siksi niitä on Suomessa varsin paljon ja lisää alkoi tulla Neuvostoliiton kaaduttua, turistit huomasivat voivansa rahoittaa matkansa ja ostoksiaan myymällä Suomessa kotimaansa kameroita.

Neuvostokameroita on valmistettu valtavia määriä, tuotannon tarkoitus oli kattaa koko 240 miljoonan kansalaisen kameratarve. Tehtaita oli kuitenkin vain alle kymmenen, suunnitelmataloudessa keskitettiin tuotanto johdon haluamiin paikkoihin. Tässä jutussa esittelen ensin yleiset ja usein nähdyt mallit, seuraavassa jutussa sitten harvinaiset ja erikoiset laitteet. Kunkin kameramallin esittelyn lopussa on suuntaa antavia hintoja. Monista kameroista on Neuvostoliitossa yleiseen tapaan tehty erilaisia onnittelu- ja juhlamalleja, esim. Juri Gagarininin, olympialaisten, puolueen vuosipäivän jne. kunniaksi. Niiden hinnat poikkeavat vakiomallien hinnoista. Suuren mallijoukkoon mahtuu tietysti myös kalliita harvinaisuuksia, niistä tässä on vain mainintoja. Venäläisten kameroiden hinnat ovat laskeneet reilusti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomen jo ennestään runsas tuonti ja erityisesti viime vuosien suoranainen tulva on tiputtanut hintoja. Joitakin malleja ei tahdo saada myydyksi pienelläkään rahalla.

Olen miettinyt tehtiinkö laitteita todella ilmoitettuja valtavia määriä, vai ovatko tuotantoluvut neuvostotapaan pelkkää paperia. Olen melko varma siitä, että osa valmiista kameroista ei koskaan päätynyt viralliseen kauppaan, vaan joku vaihtoi kameran tehtaan portin ulkopuolella kinkkuun tai hammashoitoon. Siksi todelliset tuotantomäärät jäävät mielestäni arvoitukseksi. Princelle on kirjassaan esittänyt virallisia tuotantolukuja, mutta mielestäni suomalaiset venäläisten kameroiden kerääjät voisivat alkaa tehdä yhteistyötä ja ainakin koettaa kartoittaa oikeita tuotantomääriä. Venäjä on vieressä ja tänne tunkee kameroita edelleenkin. Siinä olisi haastetta suomalaisille kerääjille tehdä ihan oikeaa tiedettä harrasteestaan.

Neuvostoliiton kameratuotantoa pidetään pelkkänä länsimaisten kameroiden kopiointina. Sitä se ei kokonaisuudessaan ole, vaan neuvostoteknikot kyllä kehittivät omia konstruktioitaan, esim. Horizont panoraamakameran, Narciss pienoiskameran ja Foto-Sniper telekameran.

Katsotaan ensin kuitenkin jäljennökset ja kopiot. Neuvostoliitto ei tunnustanut tekijänoikeuksia eikä patentteja, joten siellä otettiin tuotannon lähtökohdaksi muun maailman parhaat laitteet. Jotkut laitteet ovat niin suoria kopioita, että niiden muunnoksia on alkanut liikkua harvinaisten saksalaisten kameroiden väärennöksinä. Toiset taas ovat toiminnaltaan ja idealtaan melko samanlaisia, mutta toleranssit ja viimeistely jäävät esikuvistaan jälkeen, samoin ulkoasuihin on tehty muunnelmia. Neuvostokamerat on useimmiten helppo päivittää, sarjanumeron kaksi ensimmäistä numeroa on valmistusvuosi. Valitettavasti tämä(kään) ei pidä paikkaansa kaikkien kameroitten kohdalla.

FED

FED on Leica II:n suora kopio, joita valmistettiin v. 1932 alkaen 1990-luvulle saakka. Fedit valmistettiin Kharkovissa, jonne perustettiin sisällissodan tuottamille orvoille pojille ja tytöille työkommuuni, jossa ensin tehtiin huonekaluja, sähköporia, neuleita jne. Kameratuotanto alkoi 1931, ensin tehtiin muutama Leica I:n kopio, mutta Leica II:n esittelyn jälkeen keväällä 1932 alettiin Kharkovissa pian tehdä sen kopiota. Tuotanto oli mittavaa, vuoteen 1935 mennessä oli saatu valmiiksi jo yli 10 000 kameraa ja lisäksi vaihto-objektiiveja ja muita välineitä alettiin tehdä 1937 alkaen. Maailmansota tuhosi tehtaan täysin ja uudelleen rakennetussa tehtaassa sarjatuotanto alkoi vasta 1948.

Katsotaan tuotantomääriä: Fed I, puhdasta Leica II kopiota, oli tehty yli 700 000 kpl v.1955 mennessä, ja siitä on ainakin 11 alamallia. Fed 2 ja 3, joissa etsinikkuna on iso suorakaide, tehtiin v. 1950-80, malleja Fed 4 ja 5, jotka ovat samanlaisia kuin FED 4 ja 5 mutta joihin on lisätty seleenimittari, 1964-1990-luvulle. Yhteensä näitä tehtiin n. 1 800 000 kpl, ja alamalleja on ainakin 35 erilaista! Mallieroja ovat erilaiset kaiverrukset kyrillisillä tai latinalaisilla kirjaimilla, Euroopan eri jälleenmyyjille tehdyt erikoiskannet ja merkinnät, nahkojen eri värit, hihnakoukkujen muodot, salamatäsmäykset, viritysvivut, takaisinkelauskammet jne. Suomeen tuotiin paljon Fed 4 ja 5 kameroita varsinkin 1960 ja -70 luvuilla. Fedejä varten tehtiin myös monia vaihto-objektiiveja, joiden polttovälit vaihtelevat 28 – 100 mm, kaikista niistä on tehty monia versioita. Fed kamerat maksavat, hieman objektiivista ja ulkoisesta kunnosta riippuen, 25 ja 90 euron välillä, vanhemmat mallit ovat aina kalliimpia.

ZORKI

Fed-keräily ei ole niin helppoa, sillä v. 1947 alkoi KMZ-tehdas valmistaa samanlaista Leica II -kopiota, ensin myös nimellä Fed, mutta v. 1949 kameran nimeksi muutettiin Zorki. Tosin Zorki-merkintä oli ollut jo joissakin kameroissa FED kirjainten kanssa. Ensimmäiset kamerat ovat suoria FED kopioita, mutta 1951 kameraan tuli suurempi, suorakaiteen muotoinen etsinlasi ja salamatäsmäys. Zorkeja tehtiin malleja 1, 2, 3, 4, 5, 6 ja S. Kaikista on tietysti taas erilaisilla kaiverruksilla ja kirjaimilla varustettuja alamalleja.

Yhteensä valmistettiin yli 3 500 000 kameraa, eniten Zorki 4:ää, 1 700 000 kpl. Tällaisista tuotantomääristä riittää keräiltävää, mutta joitain tyyppejä on tehty vain alle 5000 kpl. Myös Zorkia varten tehtiin oma lisävälinesarja, jonka objektiivien polttovälit vaihtelevat 20-135 mm ja myös muita lisälaitteita, suotimia, kasetteja ym. tuotettiin. Näitä 39 mm kierteellä varustettuja objektiiveja, varsinkin laajakulmaisia, käytetään usein halpoina Leica-objektiivien korvikkeina. Zorkit maksavat suunnilleen saman kuin Feditkin.

ZENIT

Zenit on neuvostoteknikoiden ratkaisu peilikameraksi, kun katsoo vanhoja Zenit ja Zorki-kameroita ylhäältä, ne ovat selvästi samaa sukua, erona on vain Zenitiin lisätty peilikammio. KMZ-tehdas alkoi valmistaa Zenit-kameraa 1951, ensimmäisissä on objektiivia varten 39 mm kierrekiinnitys. Zenit S, 3, 3m, 4, 5 ja 6 kameroita tehtiin vuoteen 1968 saakka, malleissa 4, 5 ja 6 on seleenimittari. Eri versioita tehtiin yhteensä n. 1 240 000 kappaletta. Vuonna 1965 markkinoille tuli Zenit-E, jossa on seleenimittari ja objektiivin kiinnitys joko 39 tai 42 mm kierteellä. Tuotantomäärät ovat komeita, Zenit-E perusmallia tehtiin 1965-1981 yli 3 330 000 kappaletta, eri tuotantoversioita on ainakin 14. Zenit-B, sama kamera ilman valotusmittaria, jäi paljon vähemmän tehdyksi, 1968-73 valmistui ”vain” n. 900 000 kpl. Uudempi kamera, Zenit EM jäi 1972-84 vähän alle miljoonan ja seuraava malli Zenit TTL, jossa on jo valon mittaus objektiivin läpi, pääsi 1977-85 yli 1 600 000 kappaleeseen. Suuria määriä tehtiin myös Zenit 11: yli 1 300 000 kpl ja Zenit 12 XP: 950 000 kpl. Muitakin malleja tehtiin: Zenit BM 1200 kpl, Zenit 7 3000 kpl, Zenitit 16 ja 15, vain yli 10 000 kpl kumpaakin, lisäksi pienet määrät malleja 10, 18, 19.

Yleisimpiä malleja E, B, TTL, 12 XP ja EM ei oikein kerätä, ne voivat maksaa 10 ja 40 euron välillä, harvinaisemmat tai vanhemmat mallit maksavat tietysti enemmän.

KIEV

Kiev ei ole Zeiss Ikonin Contax II tai III kameran kopio, se on sama kamera. Sodan jälkeen Neuvostoliiton miehitysjoukot siirsivät Zeiss-tehtaan sodalta säilyneen tuotantolinjan ”sotakorvauksena” Kiovaan, jossa ennestään oli ollut Arsenal-tehdas. Saksalaisen tehtaan koneiston ja henkilökunnan seikkailuista Saksan-Neuvostoliiton rajoilla 1945-46 voisi kirjoittaa oman seikkailukirjan, mutta viimein koko junalasti henkilöstöineen päätyi Kiovaan. Siellä alettiin valmistaa saksalaisilla laitteilla, saksalaisten ”avustajien” ohjaamana ja ensin saksalaisista jäljelle jääneistä osista Kiev-kameraa v. 1948.

Ensimmäisten vuosien tuotantoerät olivat varsin pieniä, vain n. 5000 kameraa, mutta 1950-luvulla päästiin n. 50 000 kameran tuotantovauhtiin vuodessa. Tällöin valmistettiin jo kaikki osat itse, melko tarkasti vanhojen mallien mukaan. Valotusmittarilla varustetun Kiev III:n tuotanto alkoi 1952. Ensimmäisissä oli Zeiss Ikon alkuperäismittari, mutta pian alettiin käyttää Arsenal-tehtaan itse valmistamia instrumentteja. Kiev-kameroiden tuotanto jatkui vielä ainakin 1990-luvun alussa. Myös näitä on tehty monia malleja, laskin Princellen luettelosta 23 erilaista. Myös vaihto-objektiiveja Kieviä varten tehtiin, ensimmäiset olivat taas Zeissilta perittyjen osien kokoonpanoja, mutta myöhemmin myös omia objektiivirakenteita alettiin laskea ja valmistaa. Osa neuvostotuotteista sopii Contax-kameroihin ja koska ne ovat laadultaan kohtuullisia, vaikka eivät Zeiss-laatuisia, käyttävät monet niitä Contax-kameransa vaihto-objektiiveina. Kievit, varsinkin vanhimmat, maksavat 50 ja 100 euron välillä, mutta Kieviä varten on tehty myös harvinaisia ja kalliita lisävälineitä, esim. stereolisäkesarjoja.

LJUBITEL

Ljubitel on 30-luvun Voigtländer Brilliant -kameran kopio. Sitä tehtiin 1946 alkaen nimellä Komsomolets, sitten 1949 alkaen nimellä Ljubitel = rakastaja. Tässä sitten rakastetaan valokuvausta. Ljubitel on bakeliitista puristettu kaksisilmäinen 6x6 kamera, jossa on tarkennusmahdollisuus. Sitä tuotiin Suomeen paljon 1950-luvun alussa, monelle aloittavalle kuvauksen harrastajalle juuri Ljubitel on ollut se ensimmäinen 6x6 koon kamera. Tuotantomäärät ovat valtavat, luettelot mainitsevat lyhyesti: Ljubitel yli miljoona, Ljubitel-2 yli kaksi miljoonaa. Kameraa tehdään yhä edelleen, ulkoasuun on tehty pieniä muutoksia. Nykyään valmistettava Ljubitel 166 taitaa olla maailman pitkäikäisin kamera, saman laitteen tuotantoaika on ollut jo yli 50 vuotta! Suuri tuotanto ja jo alunperin halpa hinta tekee Ljubitelista 10 - 30 euron arvoisen keräilykameran, Komsomoletsit ovat hieman kalliimpia. Koska kameran valmistusaine bakeliitti on helposti murtuvaa, kannatta laite tarkastaa hyvin halkeamien ja säröjen havaitsemiseksi. Ljubitelin vasemmassa kyljessä on kotelo kahdelle suotimelle, kameraa ostettaessa kannattaa tarkistaa ovatko ne vielä tallella.

SMENA

Smena on muovinen harrastelijakamera, jota tehtiin 1952 alkaen 12 eri versiota. Kamera on yleensä harmaata tai mustaa muovia ja maksaa alle 20 euroa. 1970-luvulla markkinoille tuli uusi, kulmikas Smena Symbol, jota Koneisto Oy myi paljon, hinnaltaan se on nykyään halvempi kuin vanha Smena. Smena maksaa 20 euron molemmin puolin.

MOSKVA

Moskva on Zeiss Ikonin 6x9 Super Ikonta -kameran jälkeläinen, ensimmäiset valmistettiin 1946 alkaen Saksasta tuoduista osista, mutta osien loputtua KMZ-tehdas alkoi valmistaa tarvittavat osat itse, Saksasta tuoduilla koneilla ja saksalaisten ”avustajien” johdolla. Ensimmäisissä Moskvissa on oikeat Compur-sulkimet ja ne ovat kalliimpia kuin uudet, venäläisillä sulkimilla varustetut. Moskvaa tehtiin viittä eri mallia, eniten tehtiin kameroita Moskva-2 ja 5, molempia n. 200 000 kameraa ja muita eri malleja yhteensä yli 500 000 kpl. Moskva on edelleen käyttökelpoinen harrastajan 6x9-koon kamera ja maksaa 30-60 euroa. Moskvaa hankittaessa on aina syytä tarkistaa palkeen valonpitävyys ja objektiivilaudan mahdollinen lonksunta.

SALJUT 80, KIEV 80, KIEV 88, ZENIT 80

Hasselblad 1600 F ja 1000 F -kameroihin perustuva järjestelmäkamera on myyty eri nimillä eri puolilla maailmaa. Valmistus alkoi 1957 ja myynti ulkomaille 1960-luvun alussa ja edullisesta 6x6 järjestelmästä tuli suosittu. Sitä myytiin nahkalaukussa, jossa oli runko, 80 mm objektiivi, pari suodinta ja kaksi vaihtokasettia. Halvimmillaan koko laukullisen sai samaan hintaan kuin Hasselbladin yhden kasetin! Neuvostotuotteessa on varjopuolia, jo vanha Hasselblad oli epävarma rakenteeltaan, eivät neuvostoteknikot voineet sitä paljon parannella. Sulkimen metalliverho on herkkää lommoutumaan ja virityskoneisto saattaa lukkiutua helposti. Niinpä monella Zenit 80 -kuvaajalla, Suomessa Tele-Tukku myi kameraa sillä nimellä, voi olla pari kolme runkoa varalta. Kasetitkaan eivät ole Hasseblad-laatua, filminsiirto saattaa ohittaa ruutuja tai niiden väli vaihtelee.

KMZ teki sekä objektiivin että kasetin kiinnitykseen muutoksia, ne eivät sovi Hasselbladiin. Neuvostoliittolaiset valmistivat sarjan omia objektiiveja kameraansa: 30, 45, 65, 80, 110, 120, 150, 250 ja 300 mm, monista on tehty eri valovoimaisia malleja. Objektiivivalikoima tekee Zenitistä edelleen halvan tavan aloittaa 6x6-kuvaus järjestelmäkameralla. Lisäksi tähän saa myös halpoja lähikuvauslaitteita koska suljin on kamerassa eikä objektiivissa. Kameran käytetyn peruspaketin hinta liikkuu 90- 200 euron paikkeilla, lisäobjektiivit ovat samoissa hinnoissa. Kameraan sai myös valotusmittariprisman, mutta ne eivät ole varmoja ja mittaustulokset saattavat vaihdella runsaasti.

KIEV 6 JA KIEV 60

Kamerat muistuttavat ulkonäöltään Praktisix ja Pentacon 6x6 kameroita. Niiden rakenne, kankainen verhosuljin, jonka ajat ovat 1-1/1000 s, ja vaihdettavat etsimet ovat samat. Objektiivibajonetti on myös sama, mutta kooltaan venäläiset kamerat ovat hieman erimittaisia saksalaisiin verrattuina. Näiden valmistus alkoi 1970-luvulla, ne ovat käyttökelpoisia kuvauskameroita, venäläinen halpa kamera varustettuna hyvällä itäsaksalaisella Carl Zeiss objektiivilla on mainio kuvausväline. Valitettavasti rungoissa on epävarmoja ominaisuuksia, joten kuvaajalla olisi syytä pitää vararunkoa mukanaan. Venäläinen 6x6 kamera maksaa normaaliobjektiivilla 90-200 euron paikkeilla ja vaihto-objektiivit saman verran kappale.

LOMO COMPACT

Lomo Compact on Cosina CX -kameran näköinen, pieniä eroja on mutta toiminnaltaan se on melko suora kopio. Compact olisi muuten vain yksi 35 mm kompakti muiden joukossa, mutta Itävallasta alkanut Lomografia villitys nosti sen arvoon arvaamattomaan. Iskulauseella ”make Lomo not war” levitetään kuvausideaa, jossa juonena on ottaa koko rulla yhteen menoon ja sitten koko kehitetty kuvanauha pannaan esille leikkaamattomana. Kamerasta tuli niin suosittu, että Lomo-tehdas alkoi valmistaa niitä uudelleen, vaikka oli jo lopettanut valmistuksen. Suomeenkin Lomoja myytiin ja niiden hinta on 100-300 markan välillä. Myös metallista valmistettuja, jousimoottorilla varustettuja LOMO 135 -kameroita on muutamia tuotu Suomeen. Niiden hinnat ovat 50 euron paikkeilla.

Olen maininnut neuvostokameroista tehdyn kirjan tekijän Princellen. Kirja on Russian and Soviet cameras. Tekijä Jean Loup Princelle, kustantaja Hove Photo Books ja ISBN 1-874031-63-0. Teos on ranskasta käännetty englanniksi ja sitä lukiessa havaitsee ettei kirjoittaja osaa venäjää. Teos on toistaiseksi alansa kattavin, mutta tietääkseni uusia tarkempia opuksia on tulossa.