Retina-kamerat – keräilyyn ja kuvaamiseen

Retina-kamerat ovat saksalaisia laatukameroita, joiden olivat laadustaan huolimatta edullisia. Ne valmisti Nagel-Werke, jonka perusti August Nagel 1928. Hän oli ollut valokuvausalalla jo vuodesta 1908, ollut mukana perustamassa Contessa-tehdasta ja toiminut sen pääsuunnittelijana.

Contessan sulautuessa Zeiss Ikoniin Nagel erosi ja perusti oman kameratehtaan. Tehdas alkoi valmistaa pieniä kokoon taittuvia rullafilmikameroita. Tuotteista tuli niin hyviä ja kysyttyjä, että jo vuoden kuluttua aloituksesta tehtaalla oli yli 200 työntekijää. Kodak oli etsinyt itselleen kameratehdasta Euroopasta saadakseen markkinoita uudelle Kodachrome- väridiafilmilleen ja kauppa solmittiin 1932. Näin Kodak sai palvelukseensa erään aikansa merkittävistä eurooppalaisista kamerasuunnittelijoista. Uusi yritys nimettiin Kodak Ag. Dr. Nagel-Werkeksi.

Tehdas alkoi tuottaa uusia malleja: ensin tehtiin halpa mutta laadukas Brownie 620 6x9-laatikkokamera ja Kodak 620 6x9 paljekamera. Seuraavaksi aloitettiin kokoon taittuvan kinofilmikameran tuotanto. Kodak halusi uudelle väridiafilmilleen edullisen kameran massakulutusta varten. Markkinoilla aikaisemmin olleet Leica ja Contax olivat aivan liian kalliita tavalliselle kuluttajalle.

Retina - edullinen kamera tavalliselle kuvaajalle

Uusi, Retinaksi nimetty kamera tuli myyntiin 1934 ja oli hämmästyttävän halpa, 75 RM, Leica Standard maksoi samaan aikaan 230 RM. Kuitenkin kamerassa oli hyvä Schneider Xenar 3,5/50 mm objektiivi ja aikansa paras keskussuljin Compur. Kamera istui hyvin käteen ja sitä oli mukava käyttää. Kokoon taitettuna se mahtui hyvin taskuun ja oli helppo kuljettaa mukana. Retinoiden laatua kuvaa se, että moni valokuvauksen harrastaja aloitti tai jatkoi niillä kuvaamistaan sodan jälkeen ja niillä otetuilla kuvilla voitettiin monia kilpailuja. Kameran mukana Kodak toi markkinoille uudet kinofilmikasetit, joissa oli filmi valmiiksi pakattuna. Ennen oli kuvaajan pitänyt hankkia filmi itse metritavarana ja pakata se Leican tai Contaxin kasetteihin. Nyt markkinoille tuli sama kasettimalli joka on edelleen myynnissä. Kertakäyttökasetti oli paljon halvempi kuin kallis merkkikasetti ja lisäsi kinofilmikuvauksen suosiota. Kinofilmi ei kuitenkaan heti ollut markkinoiden suosikki, esim. Foto Oy:n v. 1937 luettelossa ei kinofilmiä tarjota edes metritavarana kaikkien valmistajien kohdalla, rullafilmejä taas on kaikilla tehtailla tarjolla useita tyyppejä ja herkkyyksiä.

Kalliimpi mittaetsinmalli

Uusi parempi malli Retina II tuli myyntiin 1936. Siinä oli kytketty etäisyysmittari ja valovoimainen 2,8 tai jopa 2,0 valovoimainen objektiivi. Se oli paljon kalliimpi kuin tavallinen Retina, jonka valmistus jatkui edelleen. Retinoita myytiin paljon Suomessakin, vuonna 1937 myynnissä oli kolme versiota sekä Retina I että II:sta. Malli I maksoi v. 37 3,5 obj. 1455:- ja II samalla objektiivilla 2870:-. Kallein tyyppi 2,0 valovoimaisella Xenonilla maksoi peräti 4550:-. Nykyrahassa summa olisi n. 1330 euroa! Kuitenkin ennen sotaa valmistettuja valovoimaisia Retina II näkee yllättävän usein ja niiden keräilyhinnatkin liikkuvat 100 euron molemmin puolin.

Laaja mallivalikoima

Ennen toista maailmansotaa tuotettiin melkein 300 000 Retina-kameraa, 12 mallia. Näissä on vielä alamalleja, koska suljin oli Compur tai Compur Rapid ja objektiivikin saattaa olla nimeltään Kodak Anastigmat, Ektar tai Schneider Xenar, objektiivin valovoima voi olla 3,5, 2,8 tai 2,0. Lisäksi kameroita valmistettiin sekä mustina että kromattuina. Eri variantteja syntyy luetteloiden mukaan ainakin 37! Suomessa näkee yllättävän usein Amerikan vientimalleja, joissa on Kodak-niminen, Anastigmat tai Ektar objektiivi. Ne saattavat todellisuudessa olla Schneiderin valmistamia, ainakin Ektarien sarjanumerot osuvat oikeisiin väleihin Schneiderin listoissa. Ehkä Kodak USA:ssa ujosteli liikaa saksalaisuutta ja halusi antaa vaikutelman amerikkalaisesta tuotannosta.

Tuotanto sodan jälkeen

Retinoiden tuotanto jatkui, ensin erona entisiin oli vain päällystetty objektiivi, muuten kamerat olivat sotaa edeltäneiden kaltaisia. Vuonna 1951 Retinoihin tuli viritysvipu, monet muut kamerat viritettiin vielä pitkään nuppia kiertämällä. Vuonna 1954 markkinoille tuli sitten kokonaan uuden näköinen Retina sarja. Se oli pyöreämuotoinen ja edeltäjiään suurempi ja painavampi, lisäksi uudessa sarjassa viritysvipu oli kameran pohjassa. Uutuutena niihin s ai myös oman lisävälinesarjan; kamerasta voitiin ottaa etulinssi pois ja sen tilalle kiinnittää laajakulma- tai telelisäke. Lisäkkeitä varten tarvittiin erillinen etsin jolla katsottiin mitä kuvaan tulee. Näitä uusia, todella käteen istuvia ja edelleen laatutyöltä tuntuvia kameroita tehtiin kolme mallia: I Newton-etsimellä, II kytketyllä mittaetsimellä ja III kytketyllä mittaetsimellä ja valotusmittarilla varustettuina kaikkiaan kuusi mallia. Lisäksi niissä oli vielä joko Schneider tai Rodenstock objektiivi. Objektiivin valovoima oli joko 2,8 tai 2,0 ja pitää muistaa että objektiivilisäkkeet sopivat vain samanmerkkisiin objektiiveihin, on siis oltava tarkkana lisälinssejä hankittaessa.

Peilikamera lisää valikoimaan

Hieno ja monimutkainen kamerasarja oli Retina Reflex. Se tuotiin markkinoille 1956 kilpailemaan markkinajohtaja Contaflexin kanssa. Ensimmäiseen Reflexiin tehtiin samanlainen vaihdettava etulinssisarja kuin Contaflexissa oli, mutta seuraaviin Reflex S, III ja IV jo oikeat vaihdettavat objektiivit. Polttovälialue oli 28-200 mm ja myös peilikameroissa käytettiin kahden eri valmistajan objektiivisarjoja. Retina Reflex on rakenteeltaan erittäin monimutkainen, siksi niissä tahtoo nykyään useimmissa olla erilaisia toimintahäiriöitä. Niiden keräilyhinnat vaihtelevat paljon toimintakunnon mukaan, 100-200 euron välillä. Vaihto-objektiivit ovat joskus kameraa kalliimpia

Erittäin hieno S-sarja

Ensimmäinen kiinteärunkoinen Retina oli Retina III S vuonna 1958. Se oli järjestelmäkamera, jossa saattoi käyttää Retina Reflex-kameroiden vaihto-objektiiveja. Helokehä etsimessä vaihtui objektiivin mukana. Esiteltiin myös sama kamera ilman valotusmittaria, Retina II S. Näiden kalliiden mallien, ne olivat saman hintaisia kuin peilikamerat, tuotantomäärät ja -vuodet jäivät vähäisiksi. Näistä malleista puuttuu jollain tavalla kokoon taittuvien Retinoiden viehätys, ja niiden keräilyhinnat ovat samassa haarukassa kuin Reflexienkin

Tavallisia näppäilykoneita 1960-luvulla

Uusi Retina-sarja tuli markkinoille 1960-luvulla. Ne ovat tavallisia kiinteäobjektiivisia kameroita, joita ei voi taittaa kasaan. Niissä ei mielestäni enää ole samaa tekniikan laatuhurmaa kuin kokoon taittuvissa kameroissa. Niitä on kaiken kaikkiaan kymmenkunta erilaista. Niihin alkoi ilmestyä muovisia osia, salamalamppuja ja muita uudistuksia. Toistaiseksi niihin ei ole syntynyt keräilyllistä mielenkiintoa ja ne ovat hinnaltaankin vain 50 euron hujakoilla.

Halpoja kansanmalleja

Vuonna 1939 aloitettiin myös Retinette-sarja, hyviä mutta Retinaa halvempia kameroita. Kameroissa oli halvempi objektiivi, kangaspäällystys ja etulinssitarkennus. Niitäkin ehdittiin valmista jo 60 000 ennen sotaa. Myös Retinette kameroiden valmistus jatkui sodan jälkeen. Uusi, kiinteärunkoinen mallisarja tuli 1954 ja siihen tehtiin useita malleja. Retinettet oli suunniteltu näppäilykameroiksi ja ovat aikansa tavallisia kiinteäobjektiivisia kameroita. Ne kuuluvat kiinnostavuudeltaan samaan luokkaan kuin aikansa kompakti-Retinatkin, käytännössä ne eivät kerääjiä juuri kiinnosta.

Retinoiden keräämisestä

Mielestäni Retina on keräilyllisesti erittäin kiinnostava. Mallivalikoima on riittävän laaja ja kameroissa on keräilyviettiä yllyttäviä eroja. Kaikkien kokoon taittuvien ja peilikameroiden hieno laatu tuntuu edelleen käteen ja niillä voi edelleen ottaa aivan kilpailukykyisiä kuvia. Itse pidän eniten sodanjälkeisestä, pyöreämuotoillusta sarjasta. Retinoiden hinnat ovat pääasiassa edullisia, kokoon taittuvien I mallin kameran voi saada jo 50 eurolla. Retinoita liikkuu runsaasti ja päätyypit saa koottua melko nopeasti.

Retinoista on kirjoitettu monta hyvää luetteloa, joissa kaikki mallit ja alatyypit esitellään hyvin. Hinnoittelu vaihtelee hieman, USA:ssa vain Euroopassa myydyt mallit ovat siellä kalliimpia kuin täällä.

Kirjallisuutta:

Nagel, Helmut
Zauber der Kamera : Beispiele aus dem Kodak-Nagel-Werk. - Stuttgart, 1977
ISBN 3-421-02516-9

Kemmler, Karl Otto
Kodak Retina. - Neuhausen, 1989
ISBN 3-924542-04-6

© 2002 Ossi Asikainen & Suomen Valokuvahistoriallinen Yhdistys